Vieläkö jaksatte näitä kakkupostauksia? Toivon ainakin niin, sillä tälle kuulle olisi vielä kaks tilauskakkua, ja ensi kuulle jo yksi. Joten postauksia niistäkin on tulossa! :)

On muuten ihana huomata, kuinka tuo "asiakaskunta" lisii. Minähän en siis mitenkään mainosta missään tekeväni kotona tilauskakkuja, mutta niin se vaan sana kirii, ja tuntemattomatkin ottavat yhteyttä. Mahtavaa! ♥

Tämäkin kakku oli siis meidän pojan synttäreillä. Kakku sai paljon kehuja, ja myös kommentin että se maistuu ihan pätkikselle. Sille se kyllä maistui. Varmaan tuo mariannerouhe sulaessaan tekee tuon maun, yhdistyessään suklaaseen.

Marianne-suklaajuustokakku

Pohja

300 gr daniela kaakaotäytekeksejä
50 gr voita

150 gr ranskankermaa
3 dl vispikermaa
320 gr sukla tuorejuustoa
130 gr tummaa suklaata
3 rkl tummaa kaakojauhetta
1 dl sokeria
100 gr mariannerouhetta
3 liivatelehteä

TEE NÄIN:

• Murskaa keksit, lisää voi sula ja sekoita tasaiseksi. Painele kevyesti 20cm halkaisialtaan olevan irtopohjavuoan pohjalle, (joka on siis joko voideltu tai pingoitettu leivinpaperilla, tottakai) ja siirrä jääkaappiin.
• Laita liivatelehdet kylmään veteen. Sulata suklaa ja anna sen jäähtyä.
• Sekoita kerma kevyeksi vaahdoksi, lisää ranskankerma, tuorejuusto, sokeri ja mariannerouhe. Siivilöi kaakao joukkoon, jotta siitä ei jää paakkuja. Sekoita tasaiseksi. Lisää suklaasula ja sekoita jälleen.
• Kiehauta pieni tilkkavettä, ja purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois, lisää liivateet veteen ja sekoita tasaiseksi. Anna hetki jäähtyä, valuta pienenä nauhana massaan, kokoajan samalla sekoittaen.
• Kaada vuokaan, anna hyytyä noin kolme tuntia tai mielellään yön yli.

Oon vähän huono tekemään noiden suklaakoristeiden ohjeita, vaikea kuvata samalla kun niitä tekee, eikä mun hovikuvaajalla ole oikein silmää kuvata hommaa oikeasta kulmasta! :D Jotenka, tässä hyvä ohje samantapaisista suklaakoristeista, näyttävän koristuksen saa noistakin.

Kakku sai päälleen ihanan, pehmeän suklaakuorruteen suklaaspraylla, jonka tilasin ullanunelma-verkkokaupasta. Kiva tuote, suosittelen. Helpoin tuota olis käyttää pihalla, meinaan tuo antaa kuorrutuksen kaikelle lähellä olevalleen. Ja tuo vielä kovettuu suklaan tavoin aika äkkiä, heti kun saa ilmaa. Vielä mariannerouhetta kakun päälle, ja valmista on!

Kuten aiemmin olenkin kertonut olen täysin hullaantunut leipomiseen. Löysin arkistojen kätköistä kuvan ystävänpäiväkakusta ja kuola valuen päätin jakaa reseptin myös täällä. Vadelmien raikkaus yhdistettynä tuhtiin suklaaseen, täydellistä! Rakkaita voi onneksi muistaa joka päivä, joten ei muuta kun kaikki leipojat hommiin! 

Kakun osien reseptit on yhdistelty luotto leivontakirjan resepteistä: Kinuskikissa leipoo: Tervetuloa Juhliin! 

Pahoittelen surkeaa kuvanlaatua. Kiitos iphone... :) Valkosuklaaa kuvioiden tekeminen kakun sivulle osoittautuikin vähän hankalammaksi. Olisi pitänyt tehdä valksouklaa koristeet leivinpaperille ja kovettaa pakastimessa. Näin olisi tullut siisitimpää jälkeä. Jälkiviisautta. 

Mehevä vadelma - Fazerin sininen kakku ( 18 cm vuokaan) 

18 cm irtopohjavuoka

voita voiteluun 

korppujauhoja

Pohja: 
3 kananmunaa 

75 g tummaa suklaata 

1 1/4 dl vehnäjauhoja 

1/2 rkl vaniljasokeria 

1/2 tl leivinjauhetta 

hyppysellinen suolaa (jos käytät suolattua voita, ekstra suolan voi jättää pois) 

100 g voita 

1 dl fariinisokeria (muutkin sokerit käyvät) 

Täyte

300 g vadelmia 

200 g Fazerin sinistä 

150 g tuorejuustoa 

3 dl kuohu/vispi kermaa

Kuorrute ( voi tehdä joko sinisestä tai tummasta suklaasta) 

130 g tummaa suklaata, 1 dl kuohukermaa ja nokare voita 

TAI

130 g Fazerin sinistä, 3/4 kuohukermaa ja nokare voita

Koristeeksi:

mansikoita 

sulatettua valkosuklaata 

HUOM! Ota ihan ensimmäisenä voi huoneenlämpöön voi-sokeri vaahtoa varten. Siinä kestää yllättävän kauan että jääkaappikylmästä voista tulee vatkattavaa. Ei kannata missään nimessä laittaa voita mikroon. 

- Aloita pohjan tekemisestä. Kaikki tarvikkeet kannaattaa ottaa heti esiin, jotta leipomisessa pääsee kunnon flow tilaan. Musiikki täysille ja lataa nämä tavarat valmiuteen: 2 kulhoa, 1 mikronkestävä kulho suklaan sulattamista varten, 2 pienempää kulhoa, kaavin, sähkövatkain, teelusikka, ruokalusikka,  desimitta, siivilä + kaikki pohjan raaka-aineet. 

- Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Laita uuni lämpemenemään 175 asteeseen. 

- Sulata suklaa mikrossa. Sekoita 30 sekunnin välein. 

- Sekoita kuivat aineet keskenään. (jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola) 

- Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset. Valkuiaiset reilun kokoiseen kulhoon ja keltuaiset pieneen astiaan. 

- Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen. 

- Lisää suklaasula muutamassa erässä samalla kevyesti vatkaten. 

- Lisää taikinaan kuivat aineet vähitellen. 

- Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. 

- Lisää valkuaisvaahto taikinaan kevyesti vatkaten. 

- Kaada taikina vuokaan nuolijaa apuna käyttäen. 

- Paista 175 asteessa uunin alatasolla 35-50 minuuttia. 

- Kumoa kakku pian paistamisen jälkeen leivinpaperille. 

Kakkupohjan jäähtyessä käsittele täytteen vadelmat: 

- Jos käytät ulkomaalaisia pakastevadelmia, niitä pitää keittää 3 minuttia. Eli laita vadelmat kattilaan ja keittele n.3 min kunnes pöpöt ovat poissa. 

- Anna vadelmien jäähtyä. 

Sitten tulee paras osa eli suklaatäytteen tekeminen: 

- Sulata suklaa mikrossa. Sekoita 30 sekunnin välein. 

- Vatkaa kerma vaahdoksi. 

- Vatkaa tuorejuusto kerman sekaan. 

- Lisää suklaa ja sekoita nostellen tasaiseksi massaksi. 

Kakun kokoaminen: 

- Leikkaa kakkupohja, niin että saat kolme kerrosta eli neljällä viillolla. Kannattaa käyttää isoa sahalaitaista veistä. 

- Laita irtopohjavuuan pohjalle leivinpaperi. Leikkaa valmiiksi leivinpaperista n. 15 cm korkea vuuan ympäryksen pituinen suikale jota voi käyttää hyväksi kakun kasaamisessa. 

- Laita ensimmäinen kakkupohjakerros vuuan pohjalle. Levitä keitettyjä vadelmia pohjalle. Käytä vadelmien lientä kostukkeena. Voit halutessasi lisätä kotutusta esim. marjamehulla tai vaniljasokerilla maustetulla maidolla. 

- Laita reilu kerros sulkaavaahtoa.

- Loput kerrokset samalla kaavalla. Myös päällimmäinen kakkupohjakerros kannattaa kostuttaa. Kun kakku kasvaa irtopohjavuuan yli, jatka vuokaa leivinpaperisuikaleella. 

- Hyydytä kaapissa mielellään yön yli tai vähintään muutaman tunnin. 

Kuorrutus kannattaa tehdä jo muutamu tunti ennen tarjoilua, jotta se ehtii kovettua. 

- Sulata suklaa mikrossa. Sekoittele jälleen kerran 30 s välein. 

- Kuumenna kerma kattilassa. Ei saa lämmitä kiehumispisteeseen, mutta täytyy olla reilusti kädenlämpöistä kuumempaa. 

- Ota kattila liedeltä ja lisää suklaa kerman sekaan. Sekoita tasaiseksi. Lisää nokare voita tuomaan kiiltoa. 

- Anna jäähtyä hetki ennen kakun päälle levittämistä. 

Viimeisenä koristele valkosuklaalla ja mansikoilla juuri ennen tarjoilua. Jossain (joka) vaiheessa kannaattaa dippailal ylimääräisiä mansikoita kulhoihin jääneisiin sulatetun suklaan jämiin. Parhautta <3 

Huhhuh! Tulipa megapitkä sepustus, mutta tälllä ohjeella ei voi olla onnistumatta :) Kaloreita ja hintaa en uskalla laskea. 

Lopuksi vielä hyvä leipomisbiisi (tai ihan mihin tahansa hyvä biisi). Love it! 

Hiukseni ovat kaivanneet piristystä jo pidempään. Olen viimeksi käynyt kampaajalla marraskuun lopussa, joka mun mittapuulla on melko pitkä aika. Yleensä käyn kampaajalla 2-3 kuukauden välein, jotta väri pysyy edes jotenkin inhimillisenä. Nyt vaan arjen kiireet ja rahatilanne ovat pakottaneet lykkäämään kampaajakäyntiä, yhden kerran pelastin tilanteen värinaamiolla. Juurikasvu alkoi kuitenkin olla aika muhkea ja mun luonnollinen hiusväri ei tod. ole kovin kaunista katsottavaa. Värjätty osa itsessään ei ollut mitenkään kauhea tällä kertaa, mutta alkoihan sekin jo tympiä.

Ens halloweenina voin olla vaikka se Addams familyn tukkatyyppi, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista. Mut kyl te tiiätte.

Ehkäpä se juurikasvu näkyy tässä vähän paremmin, vaikka jännästi tuo kamera sitä vähän piilottaa. Todellisuudessa tilanne näytti pahemmalta.

Niinpä oli vaan tartuttava tuumasta toimeen ja kuukauden harkinta-ajan jälkeen vihdoin muistin kampaajan varata. Onnekseni sain ajan vielä tälle viikolle, mukavasti perjantain kunniaksi. Mä haluan muuten pitää näistä kampaajakäynneistä kiinni ihan jo senkin takia, että mikä on ihanampaa kuin istua hiljaa paikallaan, radio taustamölynä, lehti ja kahvi käsissä ilman, että joku roikkuu jaloissa? No, tietty aika monikin asia, mutta just se hetki odottaessa värin vaikutusta on ihan luksusta normaalin arjen keskellä.

Mutta siis takaisin asiaan! Viime vuosina oon viihtynyt vaihtelevana punapäänä eli suom. punaisuuden aste on heilunut edes takas, välillä on ollut raitoja, välillä alta toisen värinen ja päältä toisen jne. Nyt halusin jotain uutta ja iki-ihana kampaajani osasi taas ehdottaa juuri oikeaa juttua.

Hmm, näissä kuvissa se ei oikein näy, mutta päädyimme kampaajan kanssa vaihtoehtoja miettiessä liuttamaan väriä tummemmaksi latvaa kohden. Päältä hiukset ovatkin oikeastaan juuri sitä, miltä ne kuvassa näyttävät, mutta latvat ovat kevyesti tummemman punaiset. Tykästyin tähän tyyliin ja mietin jo, josko ensi kerralla tehtäiskiin erosta huomattavampi? Saas nähdä.

Uuden tukkatyylin ja kampaajan loihtimien laineiden myötä mulla nousi melkein bilefiilis. Hakiessani A:ta päiväkodista kampaajan jälkeen (Huono äiti tässä hei! Itsekin lastenhoitaja ja kehtaa vielä istua kampaajalla toisen ollessa hoidossa...) sain kuulla ilahduttavia kehuja ja yksi hoitaja jopa mainitsi, että johan ton tukan pitäs päästä ulkoilemaan. No niinpä! Kammottava perjantain kauppareissukin meni lopulta hymyssä suin, kun leivontahyllyllä sain treffikutsun ja ehkä mä vielä salaa kuvittelen, että siellä parkkihallissa ne yhdet tyypit katto hitusen pitempään kuin ois pitänyt (toisaalta ne saattoi myös tuijottaa jotain muuta, mutta se ei nyt ollenkaan ole tän jutun pointti). Sori pojat, tää tyttö on kuule tiukasti varattu!

Mutta ei pääse tukka ulkoilemaan, nyyh. Yksi 8 munan kakkupohja tuli äskettäin uunista ja urakka jatkuu aamulla. Ihan vaan täytyis täyttää se kakku, pyöräyttää parit juustokakut, tehdä superherkullisia rieskarullia, paistella keksejä ja sunnuntaina täytyis vissiin ne kakut vielä koristellakin. Ja tietty huomenna ois suotavaa siivota, ja ai niin, pappaa piti mennä kattomaan iltapäivällä porukoiden kanssa. No luojan kiitos, porukat tulee yöksi, koska N-miehellä menee yötöiksi, joten pari paria auttavia käsiä ei ollenkaan ole pahitteeksi. Sitten sunnuntai meneekin A:ta juhliessa. Sunnuntai-iltana aion maata jyrän alle jääneenä sohvan pohjalla ja vedellä kakkujämiä mahan täydeltä. Ja ehkä vähän jumpata ja leikkiä, että kakut sulaa sillä.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Jos hedelmäkulhostasi löytyy yllättäen terttu ylikypsiä ja vähän tummuneita banaaneja, heitätkö ne saman tien biojätteeseen? Jos vastasit kyllä, annapas niille sittenkin vielä mahdollisuus ja käytä banaanit tähän mehevään banaanikakkuun.

Tätä kakkua ei paisteta kakkuvuoassa, vaan se tehdään porkkanakakun tapaan rennosti uunipellillä. Porkkanakakusta muistuttaa myös kakun kuorrute, mutta se tehdäänkin tuorejuuston sijaan mascarponejuustosta, jota on notkistettu kookosmaidolla.

Banaanikakku ja kookos-mascarponevaahto

Ainekset

• 150 g voita
• 1 dl cashewpähkinöitä
• 2 kananmunaa
• 2 dl (tummaa) sokeria
• 4 kypsää banaania
• 1 dl jogurttia
• 1 tl jauhettua vaniljaa
• 2 tl ruokasoodaa
• 2 dl vehnäjauhoja

Mascarponevaahto

• 1 prk (250 g) mascarponejuustoa
• 3 rkl tomusokeria
• 1/2 dl kookosmaitoa

Valmistaminen

1. Sulata voi ja rouhi cashewpähkinät
2. Vaahdota kananmunat ja sokeri taikinakulhossa
3. Hienonna banaanit haarukalla ja lisää banaanit, jogurtti, sulatettu voi ja rouhitut cashewpähkinät kulhoon
4. Sekoita vaniljajauhe ja ruokasooda vehnäjauhoihin ja sekoita ne pienissä erissä muun taikinan joukkoon
5. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja paista kakkua 200 asteessa n. 30 minuuttia
6. Valmista mascarponevaahto kakun jäähtyessä: vaahdota mascarponejuusto sähkövatkaimella ja lisää siihen lopuksi tomusokeri ja kookomaito
7. Leikkaa kakku palasiksi ja tarjoile mascarponevaahdon kanssa.

Vielä ehtii vaikka pääsiäispöytään!

Tämä ja monta muuta ihan käsittämättömän hienoa kakkuidistä löytyy Coco Cake Land blogista.

Salaa haaveilen joskus kakkutaitelijan ammatista, vaikken kermakakuista tykkääkään. Mutta tuo kuorrutusten ja koristeluiden pipertäminen. Oi, se olisi ihanaa. Oman sukuni naiset ovat varsinaisia jälkiruoka- ja kakkuvelhoja. Eivät ihan tämän blogin kaltaisia, mutta silti.

Menen äitienpäivänä kylään mummolaan, jossa onkin sitten kolme sukupolvea äitejä. Mahtavaa!

Siispä: Mummo, jos luet tän,

leivo esim joku tällainen kakku:

Kuvat Coco Cake Land.

-----

Love these cakes by Coco Cake Land.

Pitkän blogihiljaisuuden jälkeen vihdoin löytyi aikaa jakaa herkkuja. Tällä kertaa äitienpäiväkakkua :) Meillä vietettiin yhdistettyä äidin 60 - vuotispäivää ja äitienpäivää vähän etukäteen jo viime viikonloppuna. Sain jälleen kerran vapaat kädet kakun loihtimisessa ja olin kyllä posiitivisesti yllättynyt lopputuloksesta. Ideoimisessa oli hieman hapuilua, kun ei oikeen mikään tuttu ja turvallinen valinta miellyttänyt. Olen vähän kyllästynyt marjojen ja suklaan yhdistelmään, joten päädyin tällä kertaa tekemään hedelmäisen kakun. Välista löytyy macsacponea, vaniljaa ja passionhedelmää. Pohjana appelsiininen suklaakakkupohja ja päällä appelsiinisuklaakuorrote sekä ihanan värikkäitä hedelmiä ja mansikoita. Voin sanoa, että maku oli juuri sitä mitä hainkin. Raikas, mutta samalla suklainen - täydellistä! 

Inspiraatiota jälleen kerran haettu Kinuskikissa leipoo: Tervetuloa juhliin -kirjasta hieman omalla twistillä. 

Jottei menisi liian villiksi niin pohjana toimi lähes sama pohja kuin edellisessä ystävänpäivä kakussa. Normaalin tumman suklaan sijasta käytin Fazerin appelsiinisuklaata, joka toi mukavasti hieman appelsiinin makua pohjaan. Mikäli haluat vahvemman appelsiinin tunnun pohjaan kannattaa lisätä vielä raastettua appelsiinin kuorta taikinaan. Toinen mulle uusi tuttavuus oli kuvassa näkyvä luomu intiaanisokeri. Sopii loistavasti leivointaan ja mielestäni paljon parempi valinta kuin perussokeri. Intiaanisokeri on vähän tummempaa ja maukkaampaa ja on etäisesti verrattavissa esim fariinisokeriin. Fariinisokerisssa ja muscovado sokerissa on aine se ongelma, että ne kovettuu nopeasti eikä paketillista ehdi käyttämään ennen kuin sokeri on kivikovana klönttinä. Jos jollain on vinkkejä tähän niin antaa palaa, jakakaa. 

Suklaa-passion kakku (riittää ainakin 7:lle) 

Aloitetaan tietysi pohjasta. 

Pohja: 

18 cm irtopohjavuoka

voita voiteluun 

korppujauhoja

3 kananmunaa 

75 g tummaa appelsiini suklaata (esim Fazer)

1 1/4 dl vehnäjauhoja 

1/2 rkl vaniljasokeria 

1/2 tl leivinjauhetta 

hyppysellinen suolaa (jos käytät suolattua voita, ekstra suolan voi jättää pois) 

100 g voita 

1 dl intiaanisokeria (muutkin sokerit käyvät) 

HUOM! Ota ihan ensimmäisenä voi huoneenlämpöön voi-sokeri vaahtoa varten. Siinä kestää yllättävän kauan että jääkaappikylmästä voista tulee vatkattavaa. Ei kannata missään nimessä laittaa voita mikroon. 

- Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Laita uuni lämpemenemään 175 asteeseen. 

- Sulata suklaa mikrossa. Sekoita 30 sekunnin välein. 

- Sekoita kuivat aineet keskenään. (jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja suola) 

- Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset. Valkuiaiset reilun kokoiseen kulhoon ja keltuaiset pieneen astiaan. 

- Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen. 

- Lisää suklaasula muutamassa erässä samalla kevyesti vatkaten. 

- Lisää taikinaan kuivat aineet vähitellen. 

- Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. 

- Lisää valkuaisvaahto taikinaan kevyesti vatkaten. 

- Kaada taikina vuokaan nuolijaa apuna käyttäen. 

- Paista 175 asteessa uunin alatasolla 35-50 minuuttia. 

- Kumoa kakku pian paistamisen jälkeen leivinpaperille.

Mikäli unohdit ottaa voin sulamaan huoneenlämpöön, kuten minä tein tällä kertaa, odottaessa voi mm. sulattaa suklaan valmiiksi, erotella kananmunat, voidella vuoan, sekoittaa kuivat aineet keskenään ja freestylata parhaan musiikin tahtiin. 

Täytteeseen tulevan kiisselin voi valmistaa odottaessa kakkupohjan jäähtymistä, koska myös kiisselin tulisi antaa jähtyä ennen muuhun täytteeseen lisäämistä. 

Täyte

3/4 dl sokeria 

1/2 dl perunajauhoja 

5 dl kevytmaitoa 

2 keltuaista 

1 vaniljatanko 

250 g mascarponejuustoa 

4 liivatelehteä 

3 dl kuohukermaa

1/2 dl vettä

5 passion hedelmää

- Sekoita kattilassa sokeri, perunajauhot, kevytmaito, keltuaiset ja halkaistu vaniljatanko. 

- Kuumenna liedellä vispilällä koko ajan sekoittaen kunnes seos pulpahtaa. 

- Poista vaniljatangon puolikkaat ja kaavi siemenet kiisselin sekaan. 

- Sekoita joukkoon mascarpone. 

- Anna jäähtyä. Voi laittaa tarvittaessa kylmähauteeseen. 

- Laita liivetelehdet kylmään veteen.

- Vaahdota kermavaahto ja lisää vaniljakiisseli. 

- Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata siihen liivatelehdet. Sekoita täytteeseen ohuena nauhana. 

Kakun kokoaminen: 

n. 2 dl appelsiinimehua kostutukseen 

- Laita pohja leivinpaperilla vuoratun irtopohja vuoan pohjalle. Kostuta appelsiinimehulla. Lisää vaniljatäytettä ja ripottele päälle passionhedelmää. 

- Jatka samalla tavalla muut kerrokset. 

Kuorrutus ja koristelu: 

1 dl kuohukermaa 

130 g appelsiinisuklaata (osan voi korvata myös tummalla suklaalla)

tuoreita mansikoita 

1 passionhedelmä 

purkki persikoita lohkoiksi leikattuina 

- Sulata suklaa mikrossa. Sekoita 30 s välein. 

- Lämmitä kerma kattilassa. Ei saa kiehua. 

- Yhdistä suklaa kuuman kerman kanssa.

- Kuorruta kakku samana päivänä kun kakku tarjoilllaan. Annan kuorruutteen kovettua jääkaapissa ennen tarjoilua. 

- Koristele juuri ennen tarjoilua valitsemillasi hedelmillä ja marjoilla. 

NAUTI! 

Tämän kertaiset leipomismusiikit. Vanha mutta who cares

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! 

"Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten.

Ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla"

Äitienpäivänä muistettiin mummuja, syötiin kakkua, viihdyttiin perheen kanssa yhdessä, ja nautittiin tunnelmasta.

Niin, ja tietenkin hyvästä teestä.

Onnea kaikille Äideille <3

Kun pohdimme, millaista kakkua tarjoaisimme tytön 2-vuotissynttäreillä, ensimmäisenä mieleen tuli kiitoksia kerännyt mansikka-suklaamoussekakku.

Ajattelimme kuitenkin, että kakkua on tarjottu jo tarpeeksi monissa juhlissa, joten Rouva päätti kokeilla täytteinä mansikan ja suklaan sijaan raparperiä ja valkosuklaata. Ja yhdistelmä toimi kivasti. Valkosuklaamousse on melko makeaa, mutta kirpeä raparperi raikastaa kokonaisuuden.

Kakkupohjat voi hyvin tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana, mutta täyttäminen ja kuorruttaminen kannattaa jättää sille päivälle, jolloin kakku myös syödään.

Moussea tulee tällä ohjeella niin reilu annos, että siitä riittää hieman myös syötäväksi. Myös raparperisosetta tulee reilu annos, mutta loput voi hyvin nauttia vaikkapa jogurtin kanssa.

Raparperi-valkosuklaamoussekakku

Ainekset

Raparperisose

• n. litra pilkottua raparperia
• 1 dl vettä
• 2 - 3 rkl tomusokeria
• 1 1/2 dl sokeria

Pohja

• 4 kananmunaa
• 1 1/2 dl sokeria
• 1 dl vehnäjauhoja
• 3/4 dl perunajauhoja
• 1 1/2 tl leivinjauhetta

Kostutus

• 1 dl raparperimehua (soseen keittämisestä)

Valkosuklaamousse

• 200 g valkosuklaata
• 2 tl ruokaöljyä
• 2 prk (400 g) maustamatonta tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
• 1 dl sokeria
• 1 tl vaniljajauhetta
• 4 dl kuohukermaa

Koristeeksi

• Esimerkiksi pakastekuivattuja mustikoita tai mansikoita (Punnitse & Säästä)

Valmistaminen

1. Valmista ensin raparperisose: Laita pilkotut raparperit ja vesi kattilaan ja keitä niitä miedolla lämmöllä noin 25 minuuttia. Siivilöi mehu talteen ja soseuta raparperimäski sauvasekoittimella. Mausta tomusokerilla. Sose saa olla kirpeää
2. Kaada raparperimehu kattilaan ja lisää sokeri. Kiehauta ja jäähdytä
3. Tee sitten kakkupohja: Vatkaa huoneenlämpöiset kananmunat ja sokeri vaahdoksi
4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne siivilällä vaahdon joukkoon
5. Kaada taikina voideltuun ja kevyesti jauhotettuun, pyöreään ja tasapohjaiseen vuokaan. Paista kakkua 175-asteisessa uunissa alimmalla tasolla 30 - 35 minuuttia
6. Kumoa kakku leikkuulaudalle ja anna sen jäähtyä
7. Seuraavaksi tehdään valkosuklaamousse: Paloittele valkosuklaa, laita palat kulhoon ja lisää joukkoon öljy. Sulata suklaa mikroaaltouunissa varovasti ja sekoita tasaiseksi
8. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi
9. Vatkaa toisessa kulhossa tuorejuusto, sokeri ja vaniljajauhe tasaiseksi massaksi
10. Lisää sulanut suklaa tuorejuustomassan joukkoon
11. Lisää lopuksi joukkoon kermavaahto
12. Lopuksi kakku täytetään ja koristellaan: Halkaise kakku kolmeen osaan, nosta pohjalevy tarjoiluvadille ja kostuta se laimennetulla raparperimehulla.
13. Levitä kerros raparperisosetta pohjalle ja sen sen päälle runsas kerros valkosuklaamoussea. Nosta toinen kakkulevy täytteen päälle ja kostuta se raparperimehulla. Levitä levyn päälle jälleen raparperisosetta ja valkosuklaamoussea. Nosta kansilevy täytteen päälle ja kostuta se kevyesti.
14. Levitä kakun pinnalle ja kylkiin runsas kerros kuorrutetta ja syö loput :)
15. Koristele esimerkiksi pakastekuivatuilla mansikoilla ja mustikoilla
16. Anna maustua (kuvun alla) kylmässä vähintään muutama tunti.

Nam!

Voi että miten ihana viime viikko oli! Ihan harmittaa, että se loppu. Tiistaina kävin kotona tekee kakkupohjan, ko meä oma uuni hajos! :( sen jälkee käytii  äitin, Miikan ja Samin kanssa heittää vähä frisbeegolffia. Oli kyllä tosi kivaa porukalla nakella puita pitkin sitä kiekkoa. Rankan urheilusuorituksen jälkee tietty pitää tasapainottaa vähä kroppaa, ni käytii subista hakee vähä evästä. Eihä sitä nyt kovin saa päässä laihtuu. ;)

Keskiviikkona suoraa töitte jälkee täytin sit sen kakun ja muotoilin, että torstaina ei menis kovi myöhää sen kanssa. Sitte ko oon nii tempperamenttinen ihmine, että monesti meinaa vähä räiskyä, jos alkaa joku ärsyttää... Niinku tälläki kertaa, ko voikreemi ei vaa niinku toiminu, niinkö ennen! Ei auttanu ko käskiä Sami kauppaa hakee lisää tomppaa, ni sain tehtyä paremmin. Onnistuhan sen lopulta, ja torstaina sitte ko olin lätässy sokerimassan päälle, ni taas hymyilytti. Mikää ei oo nii kiva tunne ko se, että näkee valmiin lopputuloksen ja voi olla siihen tyytyväinen! :)

Perjantaina sit kävin öljyillassa mun veljen vaimon luona, ja ai että oli mukavaa! En yleensä usko mihinkää tuommosii hölynpölyihin, mutta nyt päätin uskoa ja kokeilla, toimiiko. Ne on semmosia esim. ihan aijoista sitruunan kuorista tehtyä öljyjä, joitten valmistuksee ei oo käytetty mitää keinotekosia aineita tms. Sielä sai tehhä myös semmosen skannauksen, joka tsekkas, mitä öljyjä mun keho tarvii, ja uskokaa tai älkää, mut ne kaikki piti iha paikkansa! Siis ko se näytti niie öljyjen nimet ja niistä pysty kattoo, että mihin ne vaikuttaa, nii ne oli iha oikeita vaivoja, mitä mulla on. :o Nyt ootellaa, et öljyt tulee ja toivotaan, että ne tosiaa toimii! :D 

Lauantaina kävin pitkästä aikaa shoppailee, ja vaikka mulla ei oikeasti ois ollu rahaa, ni oli pakko tehä vähä kesävaateostoksia, ko vihdoinki löyty hyviä vaatteita! Ja vihdoin!! löysin itelle bikinit!! Luulin, etten saa tälle kesää ollenkaa, mutta onnesta Change pelasti mut! Ei meinannu millää löytyä mistää oikeaa kokoa, ni meinas usko loppua. Saiha niistä sitte maksaakki, mutta ompaha nyt oikean kokoset biksut! :)) Sitte Jenni ja Asta tuli meille syömää tortillaa ja ite tehtyä marianne-bonbonkala-mansikkajätskiä! Hyvän ruuan päälle ei suinkaa sit pietty mitää ruokalepoo, vaa lähettii ulos potkii palloa. Illemmalla käytii hakee lisää kavereita messii ja mentii iha kentälle pelaa. Sääskiä alkaa taas olla nii rutosti, että hermo meinas mennä, mut muute oli kyllä iha huippua! :)

Sunnuntai oli sit maailman ihanin rötväilypäivä. Nukuttii pitkää ja oltii vaa Samin kaa kahestaa kotona ja nautittii siitä rauhasta. (ja toisista tietty!) Syötii hyvin ja maatii sohvalla vierekkäi, katottii elokuvia ja illalla käytii saunassa.  

Nyt jaksaa sit virkeenä olla töissä. Vai jaksaako? Pelkään joka aamu, että nukahan rattii ja ajan kolarin. On meinaa nii tylsistyttävän suoraa tuo ajomatka tänne. :/

Viime sunnuntaina vietettiin poikamme ristiäisiä. Itse en kuulu enää kirkkoon, mutta halusin, että poikamme kastetaan. Päättäkööt myöhemmin sitten itse, haluaako kuulua kirkkoon vaiko ei. Sää oli aurinkoinen ja hellettä pukkasi! Meitä vanhempia jännitti kovasti miten kaste ja juhlat sujuvat. (Mulla oli jumalaton stressi kahvituksen järjestämisestä!) Poitsu taas otti melkoisen lunkisti koko päivän, mutta heräsi juuri ennen h-hetkeä.

Kastemekko näytti niin valtavalta meidän "pienen" pojan yllä. (Miten niin pieni, hän on kasvanut jo hirmuisesti syntymämitoistaan!)

Pojallamme on aivan mahtavat kummit. Kummeja on yhteensä kolme, kaksi kummitätiä sekä kummisetä.

Kaste sujui pojan osalta paremmin kuin kuvittelimme. Hereillä hän oli lähes koko kasteen ajan, ja kovasti oli asiaa, kun piti papin puheiden päälle jutella vähän vauvakieltä. ♥ Nälkäkin pääsi hieman yllättämään, kun piti omia sormia mussuttaa.

Meidän perhe. ♥ (Huomatkaa pojan keesi, sama se miten tukkaa harjaa niin keesi vain nousee aina pystyyn, hih.) Kasteen jälkeen napsittiin oikeen urakalla kuvia erilaisissa kokoonpanoissa. Kuvien jälkeen siirryttiinkin seurakuntakodin tiloihin kahvittelemaan.

Koska kotimme on edelleen kaaoksen vallassa (muuttolaatikoita siellä täällä ja remontti kesken), ei tullut kuuloonkaan, että juhlat olisi pidetty meillä kotona. Niinpä kaste hoitui kirkossa ja kahvittelut seurakuntakodin juhlasalissa. Juhlapaikan kanssa meinasi tulla melkoinen kiire, päästiin tilaan sunnuntaina yhdeltä ja kaste alkoi kolmelta. Siinä sitten äkkiä kummien kanssa liinotettiin pöydät, koristeltiin voileipäkakut, laitettiin astiat valmiiksi ja suunnattiin kirkkoon. Nipin napin saatiin kaikki hoidettua! Kummeista oli iso apu kahvituksen järjestämisessä, en olisi selvinnyt ilman teitä! ♥  Harmittaa, kun ei tullut pyydettyä ketään kahvitusta hoitamaan, itselläni oli sellainen fiilis kuin olisin töissä ollut lounasaikaan. Pakko oli vaan pitää kahvipöytää pystyssä ja lisäillä kahvia, tiskailla jne. Seurusteleminen vieraiden kanssa jäi omalta osaltani melko vähäiseksi.

Tarjottavana meillä oli kanapiirasta, voileipäkakkua, täytekakkua, pullaa, keksejä, kahvia, teetä ja mehua. Suolaiset valmistin itse, kakun taas olin suunnitellut ja tilannut. Kakku oli aivan taivaallisen hyvää, tiedän kyllä mistä tilaan kakut jatkossakin. Koko postauksen ajan olette varmaan ihmetelleet, että mikä meidän poikamme nimeksi sitten tuli? Vastaus löytyy kakun päältä.

Onneksi juhlat ovat nyt ohi, sillä on ollut valtava työ nimen salailussa. Eemi nimeen päädyimme jo lokakuussa, ennen kuin oli edes tiedossa tuleeko meille tyttö vai poika. Tytölle löydettiin useita kauniita nimiä, mutta pojalle kelpuutin vain tämän. (J:lle taas olisi kelvannut moni muukin.) Ennen vauvan syntymää nimestä ei tiennyt kukaan, mutta syntymän jälkeen nimestä tiesi pojan isovanhemmat sekä minun siskoni. Nyt suuri salaisuus on vihdoin julkista tietoa! Eemi viettää ensimmäistä nimipäiväänsä sitten ensi vuoden elokuussa, kun nimi lisätään kalenteriin.

Toinen nimi taas on J:n toinen nimi, ja kulkenut suvussa pitkään. J:lle oli tärkeää, että perinnettä jatketaan ja niinpä poika sai toiseksi nimekseen Vieno. Minä taas valitsin Mikael nimen Vienon jatkoksi, ja kolmen nimen kombosta tuli mielestäni kaunis.

Rahan lisäksi Eemi sai upeita lahjoja, jotka ansaitsevat oman postauksensa. Palaillaan niihin ehkä jo huomenissa!

Tälläistä kakkua tuli väsättyä viikko sitten. Kakku piti tehdä ystävän poikaystävän armeijaanlähdön vuoksi, tiedättehän, piristämään. Ja koska no. Kakku. Aina on hyvä syy kakulle.

Mutta koska olen minä, en voinut ottaa sitä ensimmäistä reseptiä joka kotikokin sivuilta esiin ponnahtaa. Pohdin tovin ja totesin haluavani itsekin kakkua, joten heti reseptille tuli rajoitteet gluteeniton, munaton, maidoton. Ja koska olen leipurina kokeilunhaluinen ja uskon siihen, että kakku voi tehdä sielun lisäksi hyvää myös ruumiille, päätyi kulhoon aineksia Chocolate Covered Katien suklaakakun inspiroimana. Sovelsin reseptiä oman tahtoni mukaan periaatteella en pelkää rasvaa mutta sokerista en diggaa. Muuntelin myös jauhoja, joten veikkaan lopputuloksen olevan sen takia aivan erilainen.

Millainen tästä sitten tuli? Loistava! Toki minä olen tottunut näihin terveyspiiperryksiin, enkä ole ns. oikeaa kakkua nauttinut kuukausiin, mutta silti. Jopa se ystävä, jota lohdutettiin, tuntui tykkäävän. Saattoi se toki huijata. Koostumus on puddingmainen, fudgemainen, tahmea, mutakakkumainen. Siis hela hoito, ei vain keskeltä, joten se, että kakku heiluu hyytelön tavoin vuoassa paiston jälkeen, on normaalia. Maku on tujakan suklainen, eli jos tykkäät vahvasta suklaasta, tämä on sun juttu. Jos haluat lieventää suklaisuutta, jätä suklaarouhe pois tai vaihda se vaaleampaan versioon.

Kakku oli erityisen herkkua kirsikoiden kanssa, mutta mustikatkin toimi. Ja pelkiltään toimii myös. Ja jätskikin toimisi.

Suklaakakku twistillä

0,9 dl kookosjauhoja

1,8 dl kaurajauhoja

1,6 dl intiaanisokeria

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl suolaa

0,6 dl tummaa kaakaojauhetta

pienenpieni (veitsenkärjellinen) hippu steviaa

1 iso kukkakaali, keitettynä ja soseutettuna

4 pellavansiemenmunaa

1 rkl psylliumia

2 rkl hunajaa

6 rkl öljyä

2,4 dl soija/kaura/riisi/mantelimaitoa

1 espressoshotti/0,4 dl vahvaa kahvia

1 levy Lindtin 85% suklaata rouheena

__________________________________________________________________________________________________________________

1. Laita pellavansiemenmunat tekeytymään (1 rkl pellavansiemeniä ja 3 rkl vettä/yksi muna).

2. Sekoita kuivat aineet yhteen.

3. Sekoita kosteat aineet yhteen. Kukkakaalisoseen tulee olla oikeasti sosetta, ei yhtään möykkyjä.

4. Sekoita kuivat ja kosteat aineet yhteen, ole tarkka mutta älä vatkaa.

5. Sekoita joukkoon rouhittu suklaa.

6. Kaada vuokaan ja paista 180 asteessa 40-50 minuuttia.

___________________________________________________________________________________________________________________

Helppo ohje! Kukkakaali sitten tuoksuu kakussa. Varaudu siihen. Makua taas ei huomaa, ei sitten millään.

Eilen juhlimme 3-vuotiasta sankariamme, ja aiempien vuosien mukaisesti, kakkuun panostettiin. Tilasimme kakun ammattilaiselta, joka toteutti myös edellisvuoden kakun. Muistatteko vielä, miten hieno se oli? (Kuva täällä.)

Tämä meriaiheinen Oktonauttikakku ylitti (taas kerran) kaikki odotuksemme. Ihan älytöntä, miten hieno se oli!

Olimme kuvailleet haluamaamme teemaa sähköpostitse, muutamalla lauseella. Kakun muoto, väri ja muut isot linjat jätettiin ammattilaisen päätettäväksi. me toivoimme vain Oktonautteja, haita, valaita, rapua ja muita mereneläviä, koska poika on innokas pikkuinen meribiologin alku. Täytteeksi valitsimme vaalean pohjan, mansikka- ja passionmoussella. Ja miten nappivalinta se helteiseen päivään olikaan!

Kun kakkua kannettiin synttärilaulun saattelemana sankarin eteen, hänen suunsa loksahti kirjaimellisesti auki. Hyvä että hän malttoi edes kynttiöitä puhaltaa, kun jo Kwazii (kissa) oli napattu suuhun! -Ja seuraavaksi hai.

Vieraat kiittelivät kakun raikkautta, koostumusta ja makua. Yhtään ainoaa miinusta ei keksitty. (Tekijä pyytää aina palautetta kakustaan.) Tämä oli kertkaikkisen täydellinen suoritus.

Marsispossu, olet tästä lähtien perheemme luottoleipuri! Lupaamme, että tulevatkin synttärikakut sekä tuleva hääkakku tilataan sinulta. Olet uskomattoman taitava, ja luottamuksemme ansainnut.

Kiitos!

Oktonauttikakku:

• Laktoositon
• Vaalea kakkupohja
• Mansikka- ja passionmousse täytteellä
• Meriaiheinen koristelu
• 30 henkilölle
• Tilattu noin kuukautta aiemmin (lopullinen hlö-määrä vahvistettu noin viikkoa ennen juhlia)
• Hinta 165€ (sis.ALV)

Translation: Our son turned 3yrs and this brilliant and outstanding cake was ordered from marsispossu.blogspot.fi . Filled with strawberry and passion mousse, it was a perfect choice for hot summer day. I highy recommend!

Just look at it: How perfect can a cake be!?

Uskomatonta, mutta totta - minä vihdoinkin valmistuin veivaamisen jälkeen. Lisäksi täytin 30 vuotta. Wow, se kuulostaa edelleen paljolta. 30-vuotiaana minun PITI olla jo siellä ja täällä, sitä ja tätä. Ja tässä sitä ollaan kuitenkin. Ei siellä, eikä täällä, mutta tässä joka tapauksessa.

Meillä on sellainen tilanne taloudessa, että myös miehellä on nämä samat sessiot käynnissä, eli 30v losahtaa lasiin & paperit kourassa opinahjostaan. Koska tässä kuluneen 7,5 vuoden aikana lähipiirimme ja vähän etäisempikin kaveripiirimme on muovautunut hyvin yhteiseksi, sukulaisista nyt puhumattakaan, en talon emäntänä ja pääasiallisena party plannerina näe MITÄÄN syytä järjestää näin isoja festareita kahdesti. Lääniä ja neliöitä on, joten kutsutaan kaikki kerralla juhlimaan. Hyvä idea, ainakin teoriassa.

No, aika luonnollistahan on hyödyntää pihaa ja puutarhaa ja järjestää ns. rennot puutarhajuhlat. Vai onko sellainen mahdollistakaan..? Vieraita on kutsuttu noin 80, plus joitakin aveceja päälle.Tämmöiselle ryhmälle tarvitaan muuten jo ihan uskomaton määrä pöytiä & tuoleja! Onneksi kylällä vallitsee kunnon toverimeininki ja minulle on neuvottu yhtä sun toista osoitetta, josta lainata kalustoa. Viimeisimpänä laitoinkin viestiä omaan kuntaamme, josta luvattiin olla heti ensi viikolla enemmän avuksi ja mahdollisesti tarjota meille penkit. Pöytäongelmaan saimme apuja myös pari viikkoa ennen alkusyksyn juhliamme avioituvilta ystäviltämme, jotka niin ikään ovat järjestämässä suuria puutarhajuhlia - tosin heillä tosiaan juhlan syy on hieman vielä tärkeämpi: HÄÄT. <3 Heiltä joutaa käyttöömme yli 40 kpl eurolavoja, joista nyt pinoaa useammankin pöydäksi kelpaavan kasan.

Meillä tulee olemaan siis aika sekalainen seurakunta kalusteita pitkin pihaa ja patiota. Ruokailu hoituu jokaisen omaan tahtiin, mutta tarkoitus on grillata ainakin ribsejä ja kasviksia, sekä tarjota muutamaa erilaista salaattia niiden lisäksi. Ei mitään ihmeellistä, mutta näin meidän kesken voin kertoa, että jo tällä setillä saamme itsemme konkurssiin. Olenko se vain minä, vai onko kaikki vaan niin.. kallista?!

Olen miettinyt myös jo jonkin verran koristelua. Euromääräisesti panostus ei voi olla kovin mittava, mutta näperrellä kyllä jaksan. En myöskään haluaisi haalia nurkkiin mitään krääsää, saati ostella puhdasta kertakäyttöroinaa. Ekologisuus ja luonnollisuus, sekä mahdollisimman esteettinen look ovat olleet mielessäni, kun olen ideoita netistä kaivanut. Olen mm. haalinut lasipulloja (erityisesti kirkkaita), sillä törmäsin garden partyja googlatessani mm. näihin kuviin ja ihastuin:

Lisäksi tietenkin haaveilen hämärtyvässä illassa hohtavista erivärisistä valoista ja kynttilöistä. Tilasin jo niitä valoroikkia (siis sellaisia, joissa pallon malliset, eriväriset valot) ebaysta varsin huokeaan hintaan. Toivottavasti ne on osanneet tehdä Hong Kongissa valot, jotka kestäisivät edes sen yhden illan. (Se siitä ekologisuudesta..!) Kynttilämeren takaamiseksi ja kukka-viinipullo-visiotani tukemaan on eräs lähistöllä asuva rouva luvannut lahjoittaa minulle myös ison erän tyhjiä hillopurkkeja. Mehän ollaan täällä ns. maalla, joten ei tässä todellakaan tarvi ihan suoraa, simppeliä ja skandinaavista Ikea-linjaa edes tavoitella. Pääasia, että on rentoa, kaunista ja mielellään ei täysin kertakäyttöistä - siihen pyrin.

Ruokaa ja juomaa olemme uhanneet tarjoilla riittävästi. Molempia on siis oltava, paljon. Juomapuolta kävimme jo täydentämässä "eteläisessä Helsingissä", eli Tallinnassa. Kuinka noloa, niinkö? No, en minä sitä häpeä. Se oli edullisempaa ja hakureissukin oli hauska, joten miksipä ei. Alkoholittomien juomien ja ruokien osalta edessä on vielä tietenkin monta reissua erinäisiin kauppalaitoksiin. Lihat tilataan todennäköisesti tutun kautta vähän pidemmältä, koska sikäläiset ribsit tekivät sellaisen vaikutuksen, että ihan turha edes ajatella tarjoavansa mitään muuta kuin niitä, kun kyseessä nyt kuitenkin on "vähän tärkeämmät bileet".

Meillä on onneksi iso kylmäkellari, jossa juomat jne. pysyvät kylminä, eikä niitä tarvitse ahtaa tämän tästä jääkaappiin tai pakkaseen jäähtymään. Ruokien osalta olen hieman huolissani, sillä etenkin kakut tulevat viemään ison siivun varsinaisista kylmäsäilytystiloistamme. Kylmäkellariin ei kehtaa kuin korkeintaan pakatut lihat viedä, mutta salaatteja sinne ei sellaisinaan oikein.. No jaa, katsotaan.

Olen muuten ehtinyt tähän ikään mennessä järjestää aika monet yllätysjuhlat, polttarit ja ollut osallisena ystävieni häissä. Järjestämme myös vuosittain rapujuhlat ja muitakin isompia juhlia, mutta nekin on aina pysyneet maltillisina, korkeintaan parinkymmenen hengen kokoontumisina. On itseasiassa kerrankin aika kiva järjestää itselle, tai meille jotain näinkin isoa ja kuitenkin ajatella koko ajan, että tulossa on rennot bileet! Haluaisin koristella ja laittaa aina pienemmänkin festin yhteydessä pöydän ja pihaa, mutta se tuntuu aina niin liioitellulta.

Tällä kertaa juhlien on tosiaan tarkoitus alkaa jo klo 15.00, joten en tiedä miten ihmeessä saan itseni ja ruoat siihen mennessä valmiiksi. Onneksi ystäväni on luvannut tulla paikalle ja auttaa parhaansa mukaan. Muuten vieraita saattaisi olla vastassa to-del-la hermostunut emäntä, mitä en todellakaan halua tuona päivänä olla. Olen ollut siinä roolissa jo niin monta kertaa, ihan niiden pienempienkin kekkereiden kohdalla - tai vähintäänkin puolialastomana suoraan suihkusta tulleena. Aina tulee niin kiire.. Se alkaa olla jo tavaramerkkini, joten ehkä tällä kertaa voisin yllättää rakkaat vieraamme olemalla itse valmiina, rentona ja hehkeänä vastassa jokaista tulijaa. (Jälleen kysyn saman kysymyksen - onko tämä mahdollistakaan..? Tuntuu kaukaiselta, mahdottomalta, utopialta! Kuinka muut onnistuvat?!)

Have you any idea..?

Onko jollain siis kokemusta isompien grilli-/puutarhakekkereiden järjestämisestä ja hyviä ideoita koristeluun ja toteutukseen noin niin kuin muutoinkin? Miten itse ratkaisitte istuma- ja ruokailuasian? Mikä oli hitti, mikä huti? Ja jos joku muuten tietää, mistä ihmeestä ihminen saa kätevästi kirkkaita lasipulloja Pääkaupunkiseudun alueella, niin kertokaa ihmeessä!

Kiitos jo etukäteen!

-M-

Ps. Olen päättänyt, että tuona päivänä ei sada.

Salut tout le monde!

Lyhyeksi tauoksi tarkoitettu blogiloma venyikin lähemmäs kahden kuukauden hiljaisuudeksi, mutta ei huolta ystävät - olemme täällä taas!  Kummallakin on ollut uskomaton kiire, lähinnä töiden ja nykyisin itsellänikin myös yliopiston (huomaa huimasti kehittyneet ranskan kielen taidot) ja täysin uudenlaiseen arkeen tottumisen kanssa. Oma ateriointini on myös mennyt täysin uusiksi uskomattoman halvan ja hyvän opiskelijalounaan myötä, suosittelen erittäin lämpimästi kaikille opiskelutovereille. Ruoan tekeminen itse on jäänyt selvästi vähemmälle kun käy joka päivä opiskelijaravintolassa syömässä vatsan täyteen, joten kokkailtua tulee lähinnä viikonloppuisin.

Viime viikonloppuna tosin oli aivan eri kujeet, sillä pidimme äitini luona ensimmäiset rapujuhlamme (ikinä!). Komeat 126 kappaletta suoraan viereisestä järvestä pyydystettyä rapua koristi pöytäämme. Alkuruoaksi loihdin kermaisen bataattisosekeiton - oikeasti muulta kuin vauvanruoalta maistuva, todella pehmeä ja täyteläinen, käytännössä täydellinen sosekeitto*. Tarjolla oli myös avokadosalaattia - kokemattomille tiedoksi, että rapuja ei tule alkaa työstämään nälkäisenä!

Pöydästämme löytyi rapujen lisäksi paahtoleipää, voita, sitruunaa ja tilliä, joista kokosimme rapuleivät. Havaitsimme viiden ravun lihan olevan riittävä yhden paahtoleivän päälliseksi. Ehdottoman tärkeä ja olennainen osa kattausta ovat myös käsipyyhkeet ja kulhollinen sitruunavettä. Jos et halua haisukäsiä loppuelämäksesi, on sitruunavesi käsien huuhtomiseen raputyön lomassa paras ystäväsi. Koska yksi juhlijoista oli kasvissyöjä, oli tarjolla runsaasti itse tehtyjä kasvismaki- ja avokadonigirisusheja. Me kaikkiruokaiset saimme nauttia myös lohinigirisusheista, tosin rakastuin eniten paprikaa, munakasta ja Philadelphiaa sisältävään makisushiin. Muutaman kerran olen yrittänyt tehdä itse sushia huonoin lopputuloksin, mutta tällä kertaa yllätyin siitä, miten helppoa se loppujenlopuksi on jos vain saa riisin onnistumaan.

Rapujuhlien keskeiseksi tekijäksi osoittautui kuitenkin jääkylmä venäläinen vodka, joka taisi jopa loppua kesken. Muutamat juomalaulut lurautettuamme ja seuraleikkejä leikittyämme ei meinannut rapuveitsi enää pysyä kädessä ja kuten kaikissa parhaissa suomalaisissa juhlissa, aloimme kailottamaan parhaita Disney-lauluja Spotifyin säestyksellä. Let it goooooo, let it goooo! Can't hold it back anymoooore!

Jälkiruoaksi sain tilaisuuden kokeilla maagista kahden ainesosan nutella-kakkua*, joka on oikeasti taianomainen, jopa vähän liian helposti valmistuva suklaakakku. Jokainen nutellaa rakastava ei voi kuin polvistua maahan suutelemaan taikakakun keksineen henkilön jalkoja - tulevaisuuden synttärit, nimpparit, kissanristijäiset, oikeat ristijäiset, käytännössä kaikki juhlat on pelastettu!

Rapujuhlamme olivat menestys, ainakin jos kahden päivän kamalaa kankkusta on uskomista. Eilisistä kastajaisista hengissä ja hyvissä ruumiin ja mielen voimissa selvinneenä voin todeta elämän olevan taas aika ihanaa. Here I staaaaaand, and here I'll staaaay, let it gooooooo!

* = resepti tulossa!

PS. Jos jollain rapujuhlakonkari-lukijalla on hyviä vinkkejä ensi vuoden rapujuhlia ajatellen, niin vinkkejä otetaan ilomielin vastaan!

25 vuotta lasissa ja vieläkään en oo oppinu olemaan ressaamatta turhanpäiväisyyksistä kuten siitä että näyttääkö mun kakku kamalalta ja maistuukohan se kenenkään mielestä hyvältä ja onkohan mun tukka tarpeeks hyvin ja aatteleekohan kaikki että oon idiootti.... Juhlat meni suurinpiirtein nappiin. Mutta tässä on mun rakkaudella ja itkulla väännetty kakku !

Punajuuriappelsiinisuklaa-kakku !

Kakku:
2 kupillista jauhoja
1 rkl appelsiininkuorta
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 kupillinen sokeria
200g sokeria
3 munaa
1 kupillinen punajuuripyrettä*
75g appelsiinituorejuustoa
1 levy tummaa suklaata (½ taikinaan, ½ koristeeksi)

Punajuuripyre:
500g punajuuria

Täyte:
2 appelsiinia
2dl kuohukermaa
kardemummaa

Kuorrute:
3rkl punajuuripyrettä
0,5 kupillista pölysokeria
1,5 dl kuohukermaa
125g appelsiinituorejuustoa

Toim. huom: Meillä on kaapissa jenkkityyliin cup-mitat joilla nämä tehtiin, 1 kuppi vastaa 2,37 desilitraa.

1. Aloita valmistamalla punajuuripyre. (Tämän vaiheen voi tehdä jo 3päivää aikaisemmin). Paahda folioihin käärittyjä, kuorimattomia, punajuuria 200'c-asteessa n. 1h. Anna jäähtyä ja kuori valuvan veden alla estääksesi sormien värjääntyminen. Anna soseutua blenderissä n. 3minuuttia, että sose on varmasti tasaista.

2. Aseta uuni lämpiämään 175'c-asteeseen. (+ suklata suklaa ja nosta jäähtymään) Yhdistä keskikokoisessa kulhossa jauhot, appelsiininkuori, suola ja leivinjauhe.

3. Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. 

4. Yhdistä voisokeri-seokseen munat yksi kerrallaan. Sekoita hyvin. Lisää sulatettu suklaa nostellen seokseen.

5. Lisää sitten punajuuripyree sekä appelsiinituorejuusto. Hitaasti lisää jauhoseos ja sekoita vain niin kauan kunnes juuri ja juuri tasaista. Mitä pidempään sekoitat, sitä tiheämpää kakkua saat.

6. Kaada seos voideltuun irtopohja-vuokaan ja paista uunin keskitasolla 45minuuttia ja tarkista kypsyys. Paista tarvittaessa lisää 5min erissä. 

7. Anna jäähtyä hyvin, puolita ja kostuta esim. rommilla.

Kuorrute: Vaahdota kerma, lisää tuorejuusto ja tomusokeri. Lisää punajuuripyrettä siten että saat haluamasi punaisen sävyn. 
Täyte: Vaahdota kerma ja mausta se kardemummalla, huom: ei sokeria. Fileoi appelsiinit, ja silppua paloiksi.  

Kokoa kakku siten että kermavaahto ja appelsiinit tulevat väliin mahdollisimman ilmavasti, etteivät täytteet pursua välistä kakkua kuorruttaessa. 
Raasta päälle suklaata haluamasi määrä (puolet meni meillä omaan suuhun..)

Niin ihana sunnuntai aivan liian pitkästä aikaa.

Raakakakkua Cafe Kokossa. Herkkua silmille ja suulle. Kaikista ihanan näköisistä valitsin valkosuklaaomenakanelin, joka oli erittäin tuhti eikä valitettavasti täysin mun makuun. Kristinalle kuitenkin maistui. 

Sitten nappasin vihersmoothien, joka todella maistui terveelliseltä. Jäi niin ihana olo, että taidan taas alkaa tehdä noita kotonakin. Täytyypä aloittaa resepti googlettelut ja -kokeilut!

Seuraavaksi jatkoin kodin kautta futismatsiin moikkaamaan työskentelevää Eveä. Söin myös belgialaisen vohvelin. Sain siis kolme asiaa ruksattua elämäni bucketlistalta yhden sunnuntain aikana. Puuuurfect.

Kävimme viikonloppuna Turussa moikkaamassa mummiani ja sukulaisiani. Noh, oli sillä visiitillä toinenkin tarkoitus sillä suuntasimme Kauppahalliin ja MBakeryn Piece of Cake-kahvilaan maistelemaan kakkuja. Koska tunnetusti kakkua (kuten mitään muutakaan näköjään) ei voi hankkia läheltä. Tässä on syynä myös se että sulhasella on ennestään tietämystä kakkujen tasosta, joten uskaltauduimme tekemään alustavan varauksen edes maistamatta.

Ja voi pojat millaisia herkkuja saimme :)

Maistoimme kolmea erilaista leivosta/kakkua ja kaikki olisin voinut ottaa hääkakuksi. Oli lime-valkosuklaaleivosta, kuningatarkakkua ja suklaavadelmaherkkua. Herkkusuu vain napsui kun maistelimme kaikki kolme (minä, T ja mummini) innoissamme kakkuja.

Let there be cake, he said

Ja sitten se päivän polttava kysymys, mikä kakku valittiin? Tätä ei ensikädessä pohdittu kauaa vaan päädyimme melkein suorilta käsin lime-valkosuklaaseen. Vasta maanantaina töissä surffatessani tajusin että niin, siinähän on a) sitrushedelmää ja b) se on vähälaktoosinen. Suvussani on parikin sitrusallergikkoa sekä muutama joille pitää olla täysin laktoositon. Hetken asiaa mietittyä (ja noin kymmenen varmistuspuhelun jälkeen) päädyimme lopputulokseen että koska otamme kerroskakun, niin alin kerros voi olla jotain missä ei ole laktoosia eikä sitrushedelmiä ja loput 3-4 kerrosta sitten tuota ihanaa limeä.

Miten teillä, oletteko törmänneet vastaavanlaiseen tilanteeseen, jossa allergiat aiheuttavat hetkellisesti päänvaivaa?

Olette saattaneet huomata, että pidän leipomisesta. Ja taikinoista. Ja kaikenlaisista nörteistä jutuista. Sekä minulla on nyt 1-vuotias tytär.

Kun ne sitten yhdistää niin saadaan äiti, joka leipoo tyttärensä 1-vuotissynttärijuhliin Pokemon-kakun! Keskellä yötä, tottakai.

En ole aikaisemmin kuin vain kokeillut sokerimassakakkujen tekoa pienimuotoisesti. Esimerkkinä nämä:

En siis ollut täysin varma millainen kakkukatastrofi olisi edessä ja olisiko vieraille tarjottava pakastealtaan herkkuja sitten kuitenkin.

Aloitin torstaina tekemällä taikinat. Perussokerikakun ohjeella 7 munan kakku.

Siitä riitti taikinaa kahteen vuokaan noin puoleen väliin saakka. Paistoin kakut 175 asteessa 40 minuutin ajan. Ja koska olen kärsimätön, erehdyin kurkkaamaan sisälle vähän liian ajoissa, jolloin kakku vähän lässähti, mutta sain kuitenkin yhden välin täytteille.

Piirsin paperille halutun muotoiset mallit ja niitä apuna käyttäen muotoilin kakun.

Isosta kakkupohjasta tuli pää, häntä ja jalat (jalkoihin ei tullut täytettä väliin, vain voikreemi sokerimassan alle) ja pienemmästä kakkupohjasta sitten keskivartalo. Väliin soseutin purkillisen hedelmäcocktailia ja tein voikreemiä, jolla myös päällystin/liimailin osia yhteen. Kakku mahtui juuri ja juuri meidän jääkaapin ylähyllylle odottamaan perjantai-illan koristelua.

Perjantaina sitten pääsin koristeluoperaation kimppuun. Ensin ajattelin että kyllä se punainen väri kelpaa Charmander-kakkuun, mutta lopulta väri muistutti enemmän Charmeleonia, joten vaihdoin lennosta suunnitelmaa. Kuten kuvasta näkyy, koristelu lopulta "onnistui", vaikkei se helppoa ollut.

Aloitin sokerimassalla päällystämisen keskivartalosta. Mikä oli pienoinen virhe, koska rupesin vastoin päässäni huutavaa pikku ääntä käyttämään tomusokeria kaulinnan alla (minulla oli myös silikoninen leivonta-alusta koko ajan käytössä). Sokerimassa alkoi halkeilemaan (mikä myös johtui turhan ohuesta kaulinnasta) ja kun yritin korjata tilannetta, halkeilu vain pahentui. Lopulta siirsin keskiosan syrjään ja aloin vahingosta viisastuneena taiteilemaan pienempiä osia sokerimassan alle, ilman tomusokeria ja paksummasta levystä. 

Olin ostanut punaista sokerimassaa kolme paketillista eli n. 600g. Se olisi riittänyt hyvin, jos en olisi tuhonnut yhtä 200g paketillista ensimmäiseen yritykseen. Muut osat onnistuivat hyvin ja pääsin kunnolla vauhtiin. Niimpä klo 20 kiertelin Kuokkalan kaupat lävitse etsien lisää sokerimassaa, jolla saisin kakun valmiiksi. Onneksi viimeisestä kaupasta sitten löytyi punaista marsipaanimassaa, jota päätin käyttää piilottamaan epäonnistunut keskiosan päällystys (koska ulkonäkö ennen kaikkea!). Marsipaanimassaa käytin myös loppujen punaisten yksityiskohtien tekoon, kuten värieroavuuksista voi huomata.

Eihän tuo kaikkein kaunein kakku ole, eikä ehkä parhaimman makuinenkaan, mutta ainakin minulle E:n 1-vuotissynttäreistä tuli ikimuistoiset ihan jo tämän kakkuepisodin takia. Ensi viikolla sitten uudelleen, kun työstän ystävälle pienen kakun yllätykseksi! Katsotaan olenko oppinut mitään.

Kuvassa kakku jo tositoimissa. Kuten aina, kakkua on ihan liikaa! :D Loppuun vielä minun laskelma, paljon kakulle tuli itse tehtynä hintaa:

Perusainekset: n. 10€ (aika paljon löytyi kyllä jo valmiina kaapista)
Koristelu/päällystys: 20€
Uusi pienempi kakkumuotti 8€
Silkonialusta 19€ (kuvassa kakun alla)
Sokerimassan työstämistarvikkeet (koska oli pakko!) 30€

Käytetty aika: n. 10h (pitää sisällään sokerimassan etsintäreissun)

Teettekö mieluummin itse vai panostatteko ammattilaisiin? ;)

Mitä tekee luovalla alalla työskentelevä ihminen, jonka paras ystävä täyttää 33 vuotta?

Piirtää synttärikakkuleiskan. Sitten tajuaa:

33 näyttää ihan tisseiltä.

Sitten kaivaa kaapista Dr. Oetker -yhteistyön aikaan saadut marsipaanit ja alkaa muotoilla:

Samaan aikaan yksi leipurimestari (enkä viittaa tällä itseeni) leipoo suklaakakun ja kuorruttaa sen. Sitten asetellaan koristeet varovasti.

Apua, meillä on liian vähän nännejä!

Seuraavaksi otetaan kakku kainaloon ja matkustetaan ratikalla juhlapaikalle.

Ja kun vihdoin kun on poseerattu tarpeeksi kakun kanssa, kohotetaan maljat ja leikataan kakku.

33, hyvän pyöreät numerot. Onnea vielä, ystävä hyvä!

-----

My best friend turned 33 and the numbers looked so much like boobs that I just had to make a BOOBCAKE!

Eräällä kämppiksellä on huomenna syntymäpäivä. Koska on tiistai, (yllätyksekseni) suurin osa ei aio juhlistaa sitä lähtemällä dokaamaan, joten täällä päätettiin tehdä kakku. Koska asumme opiskelija-asunnossa, ei kellään ole varsinaista kakkuvuokaa, eikä juuri mitään leipomisaineksia, joten kämppikset ostivat kaksi valmista kakkusekoitusta ja kakkuvuokana käytettiin normaalia matalahkoa uunivuokaa. Tän ei pitäis olla liian vaikea tehtävä kellekään. EiPÄ.

Kävin katsomassa videota viime viikolla missaamastani luennosta, palasin keittiöön ja kämppikset eivät olleet tajunneet, että vuoka kannattaa voidella ennen kun kakkutaikina kaadetaan siihen. Eipä siinä mitään, toinen vuoka kaapista ja voitelivat sen. Palasin äärettömän mielenkiintoisen luentoni ääreen hetkeksi. Palattuani takaisin keittiöön, oli molemmat kakkutaikinaseokset sekoitettu ja laitettu samaan vuokaan, täyttäen vuoan täysin pintaan asti. Mahtavaa, tästähän tulee hyvä kakku. Tai tulisi, jos joku olisi tajunnut ottaa huomioon, että taikina nousee uunissa. Sain hillittyä itseäni ja pidäteltyä facepalmia huoneeseeni asti. Menin äsken kolmatta kertaa keittiöön ja kakku on kohonnut uunissa, puolet taikinasta valunut uunin pohjalle, mutta onneksi kämppikset tajusivat laittaa foliota uunin pohjalle. Lähdin jälleen pois keittiöstä, kun fiksuina neiteinä päättivät vaihtaa folion ja eräs kämppiksistäni poltti sormensa uunissa olleeseen folioon. Vihje teille kaikille: jos asia on ollut lämpimässä uunissa, ei kannata koskea siihen sormin.

Tällaista tänään. Sain kuitenkin katsottua missaamani luennon loppuun ja tehtyä läksyt. Ei paskempi homma.