Sunnuntaina juhlittiin Tytön synttäreitä perheen, ystävien ja kummien kesken. Juhlia suunnitellessani vieraslista tuntui pitenevän kuin itsestään, joten juhlissa kahvitteli päivän aikana 35 aikuista ja 10 alle 7-vuotiasta lasta. Iloista juhla- ja karnevaalitunnelmaa riitti koko päivän ajaksi. Onneksi vieraat saapuivat liukuvasti pitkin päivää ja kauniin sään ansioista pääsimme juhimaan myös uudelle terassille, joten pahimmilta ruuhkilta sisätiloissa säästyttiin.

Kahvin palanpainikkeeksi juhla vieraille tarjottiin ciabattaa ricotta- valkosipulilevitteellä ja italialasta pastasalaattia, useaan kertaan hyväksi havaittua omenapiirakkaa, ei-niinkään-kuivaa toffeekakkua, ylämummon pullakranssia (joka oli niin iso, ettei meinannut mahtua uuniin) sekä herkkupöydän keskipisteenä Umpisuklaakakkua kookosraidalla. Työssäkäyvänä äitinä olin ovelasti delegoinut omenapiiraan ja pullanleivonnan Mummille ja Ylämummolle sekä edellisenä iltana värvännyt siskoni auttelemaan juhlapaikan järjestelyssä.

Päivänsankari itse tuntui olevan juhlatunnelmassa mukana heti ensihetkistä lähtien. Tyttö heräsi kolmen tunnin unilta ensimmäisten vieraiden saapuessa ja jaksoi yksillä unilla juhlia koko päivän hyväntuulisena. Tyttö availi paketteja kuin olisi repinyt käärepapereita koko pienen ikänsä. Lahjan paljastuessa suu ihmetyksestä pyörenä Tyttö nosti paketista paljastuneen jutun päänsä yläpuolelle ja esittele sitä ympärilä oleville ihmisille. Pehmeät lelut, kuten pöllökäsinukke ja vauvanukke saivat myös mutistuksen. Kummilta saatua tamburiinia hän ravisteli innoissa pitkän tovin. Voi mikä ihana meteli siitä lähteekään!

Lastenjuhlissa pitää aina olla ilmapalloja ja popkornia. Mikrosta leijaileva popparin tuoksu saa hilpeälle mielelle. Paukkumaisiit taisivat maistua myös pienille juhlavieraille, sillä ne loppuivat hujauksessa erään tehokaksikon saavuttua paikalle ;). Juhlavieraana oli myös bostoninterrieri Pepe, joka olisi niiiin kovin mielellään autellut Tyttöä lahjojen avaamisessa ja leikkimisessä. Lähes jokaisessa kuvassa Tytön ja pakettien kanssa vilahtaa myös Pepe, joka kieli lipoen himoitsee ihanan värikkäitä papereita ja pörröisiä lahjoja.

Ykköskynttilän puhaltaminenkin melkein onnistui. Kun huomio keskittyi kynttilään puhaltamiseen, niin Tyttö toteutti jokaisen sisäisen lapsen salaisen toiveen: pyyhkäisi pehmeää suklaa kuorrutusta sormellaan. Ulos viritettu leikkitunneli sai aikaan riemunkiljahduksia lapsivieraissa, jopa enemmän kuin etukäteen kuvittelin. Miten paljon erilaisia leikkeijä voikaan keksiä yhdestä putkesta?!

Kaikenkaikkiaan aivan ihanat juhlat! Nyt vain katse kohti uusia puuhia nokkalan yksivuotiaan Tytön kanssa!

Niin, ja kaikkea taisi olla riittävästi, kun kakkuakin jäi näin ruhtinaallisesti jäljelle:

Maistoin tässä taannoin pätkiskakkua ja se niin vei kielen mennessään, vaikka en yleensä makeista leivonnaisista välitäkään. Pakkohan kuivakakkua oli sitten itsekin kokeilla. Löysin Myllynparas reseptin ja rupesin tuumasta toimeen.

OHJE

kuivat aineet

• 4dl vehnäjauhoja
• 3dl sokeria
• 1tl vaniliini sokeria
• 2tl leivinjauhetta
• 3rkl tummaa kaakaojauhoa

nämä erikseen

• 150g leivontamargariinia
• 2dl maustamatonta jugurttia
• 3 kananmunaa
• 6 pätkistä

1. Sekoita kuivat aineet keskenään
2. Sulata margariini ja pilko pätkikset siihen sulamaan
3. Margariinin ja pätkisten sekaan munat ja jugurtti -> sekoti sekoti
4. Sekoita kuviat aineet nestemäisten aineiden sekaan
5. Taikina voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan
6. Uunissa 175 asteessa 45minuuttia

Halutessa voi laittaa koristeet/kuorrutteen kakun jäähdyttyä, esim vedestä ja tomusokerista tulee kivan näköinen ja makuinen rokeri kuorrute. Sirottelin päälle vielä tomusokeria.

Pätkiksiä voi laittaa vaikka 10 kpl taikinaan riippuen kuinka voimakkaan maun kakkuun haluaa.

Lauantaina vietettiin perheen esikoisen 9-vuotissynttäreitä. Meillä oli ilmapalloja, mauton Happy birthday-juliste, saippuakuplia, tatuointeja, karkkiaarteiden etsintää, lahjoja, itkua ja tappelua lahjoista, huikea kasa leivonnaisia sekä ähkyvatsakivuista kärsiviä lapsia. Oma roolini oli lähinnä keräillä kompastuneita kakaroita maasta, irroittaa vaatteita pensasaidasta ja lämmittää ranskiksia, vaikka olin varautunut rikkinäiseen puhelimeen, tuolileikkiin ja levyraatiin. Erityisen haastavaa oli kirjoittaa tussilla nimiä mukeihin, sillä irlantiset nimet ovat ihan mahdottoman vaikeita! Lisäksi nuorimmat eivät tietenkään osanneet tavata. 

Todistusaineiston määrä jäi harmittavan heikoksi! Tämä on oikeasti ainoa kuva juhlista, heilahtanut synttärilaulun alku. Loppu menikin omalta osaltani ohi, koska yksi kolmevuotias kaatoi mehumukin housuille ja muut saivat luritella kauhuitkun (kaikki tietää, ensin se järkytysmumina mhph, alahuulen väpätys, sitten ensimmäiset parkaisut, jotka todella nopeassa ja nousevassa kaaressa päätyvät BBYYYYÄÄÄÄÄÄÄ-karjumiseen) tahdissa. Mutta hip hip hurei! Tarjosi hostdadini juhlien jälkeen iltabissen ja kehotti myös liittymään omien poikieni diskoon. Synttärisankari sai lahjaksi ipod-jotakin sekä kaiuttimen, illalla oli sellainen jytä että lattia meinasi rossata - ei musiikista vaan poikien tanssimisesta. Valitsin kuitenkin oman ikäluokan herrasmiehet ja käytiin ystävien kanssa kaupungin laatulauantaissa. 

Tänään eheydyttiin lounaalla sekä käytiin kuuntelemassa kitarafestivaalin keikkoja De Barrasissa. Myönnettäköön, että olen vieraillut vakkaripubissamme neljänä päivänä tällä viikolla. Vetoan festareihin, joita vietettiin täällä Clonakiltyssä. Neljään päivään mahtuu paljon huikeita monitaitureita, tähän voisi jopa tottua! Ohessa pari nopeaa kuvaa pubin parviosastolta.

aada xx

ps taas yksi mahtava viikko hujahti, sunnuntai-iltana onkin kiva soitella ystäville ja RENTOUTUA...

Aivolamaantunut äiti täällä hei... Paljon olisi ollut blogiin kirjoitettavaa, mutta silloin kun olisi ollut aikaa ovat aivot olleet jäässä. En ole edes jaksanut lukea muiden blogeja tavalliseen tapaan. Ensi viikolla luultavasti vielä odotettavissa samanmoista kun työt jatkuvat, sen jälkeen ehkä helpottaa. Ainakin pahoinvoinnin ja ruokahaluttomuuden suhteen elämä on mennyt ylämäkeä ja nyt taas maistuu ruoka, joten jospa se väsymyskin kohta jättäisi minut rauhaan. Muutamana yönä ollaan nukuttukin kohtuullisen hyvin, kun Lapsi ei ole heräillyt enää viime aikojen tapaan. Kyllä tämä tästä!

Koska Lapsi on ollut niin innoissaan "kakku!"-leikistä (paukutetaan mitä tahansa kippoa nurinpäin ja kippoa nostettaessa hihkaistaan "kakku!"), olen halunnut leipoa oikeita kakkuja hänen kanssaan. Viikon sisään on leivottu yhdessä porkkanakakku, pannukakku ja viimeisimpänä tänään paistettu juustokakku. Juustokakun reseptiin törmäsin, kun vatsatautisena tuijotin kuolaten jotain television kokkiohjelmaa ja siellä neuvottiin, kuinka leipoa täydellinen klassinen paistettu juustokakku. Kun en tykkää käyttää liivatetta eivätkä kuumentamattomat tuorejuustot ole raskausruokien suosituslistalla, tätä oli ehdottomasti pakko kokeilla, sen verran kovasti sitä ohjelmassa hehkutettiin. Resepti löytyy täältä.

Äsken sain ensimmäisen kakkupalasen lautaselleni. Ihan ensimmäinen lusikallinen ei vakuuttanut, mutta sen jälkeen kakun maku imaisi makuhermot taivaisiin! Nam! Ihana koostumus ja melko raikas, pehmeä maku, vaikka kakku oli semilämmin vielä. Huomenna kun vielä soseutetaan anoppilan vadelmia kakulle kastikkeeksi niin johan on. Mmmmmmm!

Varoitus: kakku on kohtuullisen helppo tehdä, mutta vie aikaa. Ei siis kannata haaveilla saavansa juustokakkua suuhun asti kovinkaan pikaisesti leipomiseen ryhdyttyään.

Blogihistoriamme alkuhämäristä seuranneet varmasti muistavat aloituspostauksessamme mainitun kesäkurpitsa-pistaasi-limekakun. Näin pitkään ehdimme bloggaamaan, ennen kuin resepti pääsi julkaisuun asti. Nyt, kun kakku on jo mainittu uusimmassa Trendissäkin, päätimme vihdoinkin blogata tästä jo eläessään legendaksi muodostuneesta kakusta.

Aivan ongelmattomasti kokkailu ei tänään sujunut, sillä päätin kokeilla hieman erilaista tapaa tehdä kuorrute. Kuorrute ei ottanut aluksi millään kovettuakseen, ja levisi valtoimenaan ympäriinsä. Näin kansainvälisenä epäonnistumisten päivänä leviävät soossit ehtivät vähän masentaa, mutta aikansa jääkaapissa vetäydyttyään kuorrutekin kovettui ja kakku maistui parahultaiselta. Jälkikäteen ajateltuna myös levinneet täytteet antoivat kakulle omaa, herkullista säväystään: valuvat, makeat täytteet kun kielivät yksinkertaisesti vain yltäkylläisestä ihanuudesta.

Juuri sopivasti saimme myös iltateevieraaksi kaverin, joka palautti lainaamansa CD-levyn. Kuinka ihanan vanhanaikaista ja idyllistä: lainata CD-levy ja tulla palauttamaan se iltateen merkeissä! Vanhanaikaisuus kannatti, sillä tarjolla teen lisäksi oli huikean ihanaa kakkuamme.

Reseptin ohje on aito ja alkuperäinen, ei siis tänään kokeiltu erikoisversio. Tämän kanssa ei siis tarvitse olla peloissaan jähmettymisen suhteen, vaan voit vain fiilistellä lähestyvää kakkunautintoa vailla huolen häivää! 

Kakkupohja:

• 2dl rypsiöljyä
• 3 kananmunaa
• 1tl vanilliinisokeria
• 225g sokeria
• n. 1,5dl pistaasijauhoja (+ n. 1dl pistaasirouhetta koristeluun)
• 80g mantelijauhoja
• 2tl kardemummaa
• ripaus maustepippuria ja mustapippuria
• 1 iso tai 3 pientä kesäkurpitsaa
• 1,5tl leivinjauhetta
• 3,5dl jauhoja

Kuorrute:

• 250g tuorejuustoa
• 175g voita
• 2,5dl tomusokeria
• Yhden limen raastettu kuori ja mehu

Miten toimia:

1. Kuori pistaasit (itse käytän paahdettuja ja suolattuja pistaaseja) ja jauha mieleiselläsi tavalla pistaasijauhoksi, itse käytän perinteisesti ihan pelkkää veistä. Jätä n. desi suuremmaksi rouheeksi kakun koristelua varten.
2. Sähkövatkainta käyttäen vatkaa öljy, sokeri, munat ja vaniliinisokeri kunnes seos on paksua.
3. Raasta kesäkurpitsat mahdollisimman hienoksi. Lisää seokseen kesäkurpitsat, pistaasi- ja mantelijauhot ja mausteet. Sekoita isoa puulusikkaa tai -kauhaa käyttäen kunnes tasaista. Lisää leivinjauhe ja jauhot ja sekoita uudelleen.
4. Paista uunissa 170 asteessa - vähän päälle tunti jos käytät kakkuvuokaa, uunipellillä paistettaessa aika on n. 50 min. Tarkastele kakun pintaa sen paistuessa, jottei se paistu liikaa ja muutu ruskeaksi. Anna kakun jäähtyä kunnolla paistamisen jälkeen.
5. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri yhteen kunnes kevyttä ja ilmavaa. Koko ajan sekoittaen lisää tuorejuustoa pienissä erissä. Lisää limen kuorta ja mehua oman maun mukaan. Sekoita kunnes täysin tasaista.
6. Leikkaa kakkupohja kahtia ja levitä n. kolmasosa kuorrutusta alaosalle. Aseta päällispuolisko paikoilleen ja levitä loput kuorrutteesta.
7. Koristele pistaasirouheella ja tarjoile - voila!

(Jälkilisäys: Kakkupostaus on tosiaan kirjoitettu poikkeuksellisesti yhdessä: Otto vastasi reseptipuolesta, Eino taas johdannosta ja kuvista.)

Tai voisinhan mä sanoa, että tää oli vaan mun/meidän näkemys Syksyn lehtiä lumihangella-kakusta. Mutta joo, ei tää nyt ihan ollu se mun alkuperäinen visio miltä sen piti näyttää. =D

Onneks maku sentään oli hyvä, tosin aika makea. No, eipä tuu syötyä liikaa...

Niin siis tuo rakas mieheni täyttää 30 v. ja appivanhemmat on kyläilemässä viikonlopun ajan ja anopilla oli aiemmin tällä viikolla myös synttärit niin siitä syystä kakku. Onneksi tällä kertaa oltiin vaan tällä meidän pienellä porukalla. Ihan kovin mielissään en ois tätä meidän tekelettä laittanu kahvipöytään isommalle seurueelle.

Ja ihan vaan todisteena, että on me joskus ihan onnistuneitakin tekeleitä tehty niin pakko laittaa pari kuvaa niistä. =)
Me siis tehdään yhteistyönä miehen kanssa aina nää synttärikakut. Mä yleensä täytän ja yhdessä hoidetaan koristelu. Tää on alkanu esikoisen ekoista synttäreistä. Näiden kuvissa olevien lisäksi meillä on ollut Muumipeikko-kakku, Pingu-kakku ja Possu-kakku, mutta en löytäny niiden kuvia nyt tähän hätään mistään. Viimeisin toive vanhemmalta lapselta 5 v synttäreille ens tammikuulle olis nyt sitten merirosvoaiheinen kakku. Pitäis vissiin alkaa ideoimaan jo. Tuo alla oleva lumiukko-kakku on ihan tältä viikolta. Miehen oma tekele työpaikalle. Keskimmäinen Pendolino-kakku on vanhemman lapsen 4-v synttärikakku ja jalkapallo nuorimmaisen 1 v. synttärikakku.

Hiljaista on pitänyt täällä suunnalla, ei oikein ole taas asiaa. Kulunut viikko on kulunut pitkälti flunssasta toipumiseen. Poitsu sairasti viikonlopun, minä itse alkuviikosta. Yskä jatkuu edelleen, välillä ääni madaltuu, mutta muuten olo on ihan ok. Aamutukkoisuudesta olisi kiva päästä eroon.

Minun vielä sairastellessa talon miehet saivat ison osan haravointihommasta tehtyä. Minäkin uskalsin jo pihalle, mutta hommat jätin muille ja keskityin kuvaamaan. Syksy pisti parastaan, ilma oli ihanan raikas ja lempeä. Juuri sellaisia syyspäiviä rakastan.

Loppuviikosta olin jo töissäkin. Perjantaiaamuna jännitin monen muun tavoin, kuinka kesärenkaat pitävät minut tiellä. Työpaikan mutaisen loskaisessa rinteessä meinasin tutustua verkkoaitaan, mutta refleksien ansiosta selvisin tällä kertaa voittajana. Perjantaina ilta kului leipomispuuhissa. Alkuperäiset kakkusuunnitelmat menivät aivan pipariksi, koska muistin omiani. Lopputulos ei todellakaan ollut mitään suunnitelman suuntaistakaan ja massaa oli kakkuvuokiin nähden aivan liian vähän, joten kakuista tuli hirveän matalia. Mutta ei hätää, ristiäisvieraat tykkäsivät siitä huolimatta.

Punaherukka-valkosuklaarahkakakku.

Lauantaina juhlimme siis veljenpoikani uutta komiaa nimeä, joka oli perinteitä kunnioittava alusta loppuun. Oli ihana, rento päivä sukulaisten seurassa. Päivänsankarikin edusti oikein mallikelpoisesti 57 vuotta vanhassa kastemekossa, jossa on nyt kastettu seitsemän henkilöä, minut ja oma lapseni mukaan luettuna. Yllärikin juhlassa oli; veljeni vaimoineen ottivat myös siunauksen avioliitolleen kastetilaisuuden ohessa. Itse säilyin kuivin silmin, mutta joillain taisi silmänurkat kostua.

Kastemuotia 50-luvulta.

Mulle meinasi iskeä melkoinen vaatekriisi ennen juhliin lähtöä. Suunnittelemani mekko oli aivan tuhottoman sähköinen. Aina kumarrettuani mekon takahelma pyrki kiipeämään kohti pakaroita. No siis jes! Ei muuta kuin vaihtamaan mekkoa tunti ennen lähtöä. Kun vielä N-mies tässä kohtaa päätti ruveta vaihtamaan renkaita (kyllä, tunti ennen lähtöä), niin himpun verran kiire meinasi tulla. Onneksi löysin vaaterekistäni melko nopeastikin toisen mekon päälle laitettavaksi (Taas nähtiin, ettei naisella voi olla liian montaa juhlamekkoa!). Sain myös korkattua uudet korkkarit, joista mulla ei ikävä kyllä ole kuvaa tähän hätään, mutta jotka kaikessa turkoosissa hohdossaan on kyllä mun tämän hetken lempparit.

Mekko ja bolero ovat molemmat kotoisin Vilasta. Tässä asussa muuten eräs jännittynyt neiti asteli kerran maistraattiin, ja käveli sieltä ulos rouvana...

Illalla passitimme pienen miehen mummolaan yöksi, korvaukseksi edellisviikonlopun peruuntuneesta yökyläilystä. Me nautimme N-miehen kanssa toistemme seurasta ihan kahdestaan. Sauna helpotti edelleen kutisevaa kurkkua ja parisuhdeaika nyt vaan on joka kerta yhtä kallisarvoista. Aamulla oli ihanaa hakea pieni mies hymyilevänä kotiin. Iltapäivällä oli alun perin suunnitelmissa ruveta pihahommiin, mutta lumi hiukan muutti suunnitelmia. Niinpä päätimme ampaista koko poppoo HopLopiin. Siellä riehuimme jonkin aikaa, eikä väliin jäänyt jumppakaan harmita tippaakaan (vaikkakin huomenna taidan olla taas mustelmilla). Riehumisen jälkeen suuntasimme syömään ja sitten kaupan kautta kotiin. Ihana sunnuntai maailman parhaiden miesten seurassa, siis. :)

En ollut ennen eilisestä tehnyt cupcakesejä. Kumma kyllä, sillä 2 Broke Girls (suom. Tyhjätaskut) on yksi lempiohjelmistani. Lyhyesti kerrottuna sarja kertoo kahdesta hyvin erilaisesta tytöstä jotka yrittävät rikastua cupcake bisneksellään. Itse tuskin pääsen niillä tienaamaan penniäkään, vaikka jälleen kerran maku oli ehdottomasti kohdillaan. Tarkoituksenani oli nääs tehdä hyvin suositusta Red Velvet mausta uusi, popkulttuuriin viittaava versio Blue Velvet Cupcake. Valitsin värin valitettavasti väärin. Jotenkin onnistuin kaupassa valitsemaan vaaleansinisen elintarvikevärin tumman sijaan. Taikina värjäytyi myrkynvihreäksi ja muuttui lopulta uunissa ruskeaksi. Kuorrute sen sijaan muuttui ihastuttavan mintunvihreäksi. Ei värillä väliä, sillä maku oli juuri toivotunlainen. Mintunvihreä itsessään on hieno väri - ainoa huono puoli on, etten voi kutsua niitä Blue Velvet Cupcakeseiksi.

Pitemmittä puheitta - Mint Green Velvet Cupcakes, olkaa hyvät!

Kakkutaikina:

• 3,5dl rypsiöljyä
• 3,5dl sokeria
• 2 kananmunaa
• halutun väristä elintarvikeväriä, tässä tapauksessa vaaleansinistä
• 6dl jauhoja
• 1tl suolaa
• 2rkl kaakaojauhetta (kunnon kaakaota, ei O'boyta tai muuta kaakaojuomajauhetta)
• 1tl vaniliinisokeria
• n. 2,5dl piimää
• 2tl valkoviinietikkaa
• 1,5tl leivinjauhetta

Kuorrute:

• 250g voita
• 350g tuorejuustoa
• 1tl vaniliinisokeria
• maun mukaan tomusokeria (itse käytin n. 4dl)
• elintarvikeväriä

Miten toimia:

1. Sähkövatkainta käyttäen vatkaa sokeri ja rypsiöljy yhteen, kunnes ovat sekoittuneet. Lisää huoneenlämpöiset munat kerrallaan, sekoita hyvin välissä. Lisää elintarvikeväriä kunnes taikina saa toivotun värin.
2. Sekoita varovasti haarukkaa tai muuta pientä välinettä käyttäen jauhot, suola, kaakaojauhe ja vaniliinisokeri yhteen erillisessä kulhossa.
3. Lisää jauhoseos ja piimä viidessä osassa. Ensin kolmasosa jauhoista, puolet piimästä, seuraava osa jauhoista, loput piimästä ja loput jauhoista. Sekoita hyvin joka lisäyksen jälkeen.
4. Sekoita lasissa viinietikka ja leivinjauhe yhteen, jolloin ne alkavat vaahdota ja sihistä. Lisää vaahto muuhun taikinaan ja sekoita hyvin.
5. Annostele taikina muffinsivuokiin. Paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. Käännä pelti/vuoka ympäri puolessa välissä paistoaikaa. Anna jäähtyä hyvin paistamisen jälkeen.
6. Sekoita huoneenlämpöinen voi ja tuorejuusto kunnolla yhteen. Lisää vaniliinisokeri ja sekoita.
7. Lisää n. 1,5dl siivilöityä tomusokeria kerrallaan. Sekoita välissä. Sokeria lisätään oman maun mukaan, itse koin arviolta 4dl sopivaksi, ehkä jopa hiukan liian makeaksi. Lisää toivotun lopputuloksen mukainen määrä elintarvikeväriä (pari tippaa riittää hyvin) ja sekoita niin, että väri on levinnyt kaikkialle kuorrutteeseen.
8. Kuorrutustapoja on monia, itse pursotin kuorrutetta 6mm tyllaa käyttäen. Kuppikakusta saa juuri haluamansa näköisen mieluista tekniikkaa ja välineitä käyttäen. Näin ollen, koristele ja tarjoile - voilá!

Viitisen vuotta sitten sain tilauksen erään nuoren miehen ylppärijuhlien tarjottavista. Mulla on tapana antaa päivänsankarin toivoa ja päättää makumaailman mieleisekseen ja hän toivoi mustikkajuustokakkua. Alkuperäinen resepti sai suuren ja lämpimän vastaanoton, myöskin työpaikallani, jonne annoin reseptin käyttöön valmistettavaksi asiakkaille. Muistan kuinka pomo ilahtui kakkua maistaessa ja halasi mua kiitokseks.. :D Tätä reseptiä nyt vielä muuttelin, tämä ei aivan sama ole, mut sinne päin kuitenkin! :)

Mustikkainen juustokakku

pohja:

1 pötkö dominokeksejä

50 g voi sulaa

täyte:

250 gr vispikermaa

150 gr ranskankermaa

200 gr maustamatonta tuorejuustoa

1 dl sokeria

2 tl vanilijasokeria

100 gr pakastemustikoita

5 liivatelehteä

hilloke:

50 gr pakastemustikoita

2 rkl hillosokeria

Koristeeksi:

pakastemustikoita

2dl vettä

1dl hyytelösokeria

Tee näin:

• Valmista hilloke. Sulata mustikat mikrossa jonka jälkeen muussaa haarukalla. Lisää hillosokeri ja sekoita. Lämmitä mikrossa puoli minuuttia kerrallaan ja sekoita välissä, kunnes hilloke tuntuu paksuuntuneen. Anna jäähtyä. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen.
• Murskaa dominot ja sekoita siihen sula voi tasaiseksi. Voitele noin 20cm halkasijaltaan oleva vuoka, aseta leivinpaperi pohjalle ja painele kevyesti keksimuru tasaisesti pohjalle.
• Valmista täyte; vaahdota kerma, lisää joukkoon ranskankerma, tuorejuusto ja sokerit. Sulata mustikat mikrossa, säästä mustikoiden mehu! Muussaa mustikoita hieman ja lisää täytteeseen. Kiehauta mustikkamehu mikrossa ja lisää liivatteet. Lisää liivatemehu täytteen joukkoon ohuena nauhana.
• Kaada puolet täytteestä vuokaan. Lisää hilloke täytteen päälle ns, renkaaksi tasaisesti ja lisää loput täytteestä varovaisesti päälle. Anna hyytyä yön yli.

• Levitä kakun päälle mustikoita tasaisesti. Kiehauta vesi kattilassa, lisää hyytelösokeri ja anna kiehua kunnes hyytelö on kirkasta. Levitä hyytelö heti mustikoiden päälle tasaisesti. Anna hyytyä tunti.

Voit halutessasi koristella kakun vielä esimerkiksi kermapursotuksilla, meillä vaan oli niin kiire kakun kimppuun ettei sellaselle ollut aikaa! ;)

7 munan täytekakkupohjan värjäsin punaiseksi halloweenin kunniaks, täytteet tähän kakkuun:

Lakritsikerma:

1 pss hopeatoffee-karkkeja

4 dl vispikermaa

Kuori karkit ja heitä kattilaan kerman kanssa. Lämmitä kermaa miedolla lämmöllä niin kauan, kunnes hopeatoffee on sulanut, muista sekoittaa kokoajan! Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. Vaahdota kerma normaaliin tapaan! Hopeatoffee antaa hyvän makean maun, etkä tarvitse lisää sokeria!

Lisäksi laitoin yhden purkin Lemon curd-tahnaa, se antoi mukavan kirpsakan maun kerman rinnalle! :)

Siellä oli leipuriapuri mukana hommissa!

Seuraavaks kostutin kakun laimennetulla appelsiinimehulla, ja täytin kakun. En levittänyt täytettä aivan reunoille saakka koska reunat täytyi leikata kurpitsan muotoon.

Päälle levitin hieman äkkiä sutaistua voikreemiä jotta sokerimassa pysyy kakun päällä, eikä kakun kostutus sulata sokerimassaa. Tein koristeet, ja värjäsin 2 pakettia sokerimassaa oranssiksi. Heitin massan kakun päälle, siloittelin uria myöten, leikkasin reunat ja lisäsin koristeet päälle. Kuulostipas näin kirjoitettuna simppeliltä :D

Olisiko teillä halukkuutta saada vinkkejä erilaisista kakun koristeista? Jos niin, laita ihmeessä ehdotuksia! ;)

Tässä kakkuvinkki vaikka isänpäiväksi. Meidän perheen iskä vietti tällä viikolla myös synttäreitä, joten sain leipoa kakun vaikka meillä isänpäivä meneekin iloisesti lentokoneessa. Tässä juustokakussa yhdistyy yksi mun suosikkimakupari lakritsi sekä tyrni.

Laku-tyrnijuustokakku

Pohja
150g kaurakeksejä
50g voisulaa

Lakumousse
3dl vispikermaa (luomu)
1prk mascarpone-juustoa (luomu)
1rkl raakalakritsijauhetta (luomu)
1dl turkipippuri crush:a
1,5dl sokeria (luomu)
5 liivatelehteä + tilkka vettä

Tyrnikiille
3dl vettä
3rkl sokeria
1,5dl tyrnimarjoja
3 liivatelehteä

Aloita sulattamalla voi mikrossa. Murskaa kaurakeksit isossa minigrip-tyyppisessä pussissa kaulimella muruksi. Sekoita keksimurut voisulaan ja levitä tasaiseksi irtopohjavuoan pohjalle. Voit laittaa pohjan tässä kohtaa kovettumaan jääkaappiin siksi aikaa kunnes valmistat moussen.

Laita liivatelehdet kylmään veteen. Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja lisää joukkoon mascarponejuusto kevyesti vatkaten. Lisää mousseen raakalakujauhe, sokeri sekä turkipippuri crush. Keitä pieni tilkka vettä ja lisää liivatteet siihen. sekoittele liivateliemi moussen joukkoon. Kaada valmis mousse keksipohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai seuraavaan aamuun.

Valmista tyrnikiille. Mittaa kattilaan vesi, sokeri sekä tyrnit. Anna kiehua viitisen minuuttia ja siivilöi (paseeraa) liemestä kuoret ja siemenet. Jäähdytä tyrni liemi jääkaapissa. Laita liivatteet kylmään veteen. Kiehauta kattilassa puoli desiä tyrnilientä ja sekoita pehmenneet liivatteet siihen. Sekoita liivatelieni muuhun tyrniliemeen. Kaada tyrniliemi moussen päälle kiilteeksi käyttäen apuna lusikkaa. Pidä lusikkaa moussen päällä ja kaada tyrniliemi sen kauttaa kakun päälle. Näin mousse ja tyrnikiille ei sotkeennu keskenään. Anna hyytyä jääkaapissa vähintään kolmisen tuntia.

Hyvää isänpäivää!

Tästä isäinpäivästä en haluaisi muistaa sitä,

kuinka aamupuuron keitettyäni huomasin jääkaapin menneen rikki yön aikana,

kuinka putsasin jo ennen aamukahvia epäonnisia ruskeita sattumia matosta, pienistä varpaanväleistä, molemmista lavuaareista ja lattiasta,

tai sitä kuinka monta viikkoa jatkuneet liian myöhäiset valvomiset ja aikaset herätykset painoivat silmäluomia, kiristivät hermoja ja houkuttelivat herättämään päivänsankarin aikaisemmin kuin oli sovittu, 

tai sitä,

kuinka tahmea toffeekuorrutus liiskaantuu pöytään, sormiin, lautasiin, hiuksiin ja jalkapohjiin.

Haluan muistaa sen,

miten pieni kondittoori maiskutteli syödessään mantelilastuja,

kuinka riemuissaan Tyttö kiipeili isänsä päälle mennessämme herättämään häntä,

kuinka onnellisilta isä ja tytär näyttivät maistellessaan suklaakakkua yhdessä

ja kuinka Nörtti toi uupuneelle Rouvalleen kukkia autonhakureissultaan, vaikka on isäinpäivä.

Hyvää isäinpäivää kaikille isille, ukeille ja isoukeille, jotka olette läsnä lastenne, lastenlapsienne ja lapsenlapsenlapsienne elämässä auttamssa, ilahduttamssa ja villitsemässä heitä.

PS. Se minkä tämä kakku uupuu ulkonäössä, viimeistelyssä tai origaanaillessa ideoissa, korvautuu suklaalla kermalla ja toffeella.

Madeiran reissu on onnellisesti ohi. Oli kyllä todella rentouttava kaksiviikkoinen. Ruokapuoli oli kyllä lievä pettymys. Parasta ruokaa saatiin ehkä paikallisessa intialaisessa. Yksi pieni bistro olisi myös saanut hehkutukset, jollei Kepon iskä ja pappa olisi saaneet sieltä (oletettavasti) ruokamyrkytystä. Omassa keittiössä kokkailtiin nopeita salaatteja ja pastoja. Pikkumatkaajan kanssa kun ei jokaiselle aterialle viitsinyt kylille lähteä.

Mun äiti eli Kepon mamma on kuuluisa marenkikakuistaan. Mä tein eilen hänen reseptillään marenkejä ystävieni pikkujouluihin. Teemana gluteenitonta venäläistä. Pääruoaksi syödään blinejä.

Marenki

250g tomusokeria
4 valkuaista

Erottele valkuaiset keltuaisista. Jemma keltuaiset ja valmista niistä vaikka bruleetä tai key lime pie:ta. Vatkaa valkuaisia ja tomusokeria tehosekoittimessa kauan, ainakin 15min. Pursottele tai lusikoi uunipellille. Voi tehdä kakkupohjia (tee suht ohuita) ja/tai pieniä tai suuria vuorenhuippuja (eli kökköjä :)).

Paista kiertoilmauunissa 100 asteessa 2h.

Meidän äidin marenkikakkuun tulee kermavaahtoa ja pikakahvijauhetta, mutta voi täyttää kakun myös mascarponevaahdolla, marjoilla tai hedelmillä.

Jemmaa keltuaiset!

Äiti tilaili kakun pikkuveljen armeijasta kotiutumisen kunniaksi. Sanoi, että siinä saa olla jotain yllättävääkin. ;) Epäilin hieman tämän jähmettymistä ilman liivatetta, mutta hyvin se pysyi kasassa!

Suklaajuustokakku chilipotkulla

Pohja

150 g kaurakeksejä

15 g tummaa kaakaojauhetta

60 g voisulaa

Suklaamassa

210 g 55% ja 70% tummaa suklaata

4 kananmunan keltuaista

80 g tomusokeria

25 g Sambal oelek -chilitahnaa

200 g maustamatonta tuorejuustoa

2 dl kuohukermaa

Koristelu

210g 55% ja 70% tummaa suklaata

Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle pyöreä leivinpaperi. Murskaa keksit ja lisää joukkoon kaakaojauho ja sulatettu voi. Painele seos vuoan pohjalle.

Sulata suklaa vesihauteessa. Vaahdota keltuaiset ja sokeri, lisää joukkoon chilitahna. Sekoita joukkoon hieman jäähtynyt suklaa, tuorejuusto ja vaahdotettu kerma varovasti nostellen. Kaada seos vuokaan ja anna jähmettyä jääkaapissa ainakin viisi tuntia.

Koristelua varten sulata 150g suklaata, kaada se leivinpaperilla vuorattuun laakeaan astiaan ja anna jähmettyä jääkaapissa. Vuole suklaasta juustohöylällä kauniita kaartuvia lastuja (oli helpommin sanottu kuin tehty :D). Säilytä lastut jääkaapissa ja koristele vasta juuri ennen tarjoilua.

Sulata loppu suklaa ja tee sillä kakun reunoille kauniita raitoja. Laita suklaalastut kakun päälle ja tarjoile pikimmiten.

Resepti on mukaelma Fazerin kakusta.

Vaikkei ensisilmäyksellä päällepäin uskoisi, minun ja Marie Antoinetten elämät eivät eroa kovinkaan paljoa toisistaan - ainakaan Sofia Coppolan ohjaamana, post-punkiin sovitettuna ja Kirsten Dunstin näyttelemänä draama-komediana. Herrat pitävät vaaleaveriköistä ja vaaleaveriköt herroista, shampanja maistuu, epäkäytännöllisiä kenkiä yksinkertaisesti voi olla liikaa ja olemme kuningattaria molemmat, tai no... queenejä. Röyhelöitä, valkoisia yöpaitoja, leivoksia, seuraneitejä, itsensätutkistelua ja auringonnousuja. Marie Antoinette aiheutti kohua kehottamalla, että köyhyydessä ja nälässä riutuva Ranskan kansa "saisi syödä kakkua" ("Let them eat cake"). Itse kirjoitin lukion viimeisellä luokalla Hesariin mielipidekirjoituksen liittyen tasa-arvoiseen avioliittolakiin, jossa ehdotin että jokainen voisi syödä lempikakkuaan ja antaa muidenkin syödä. "Kaikki syö kakkua" oli muistaakseni kirjoituksen kantava ajatus kun se lehdessä julkaistiin.

Vaikka olen lapsesta asti ollut kermakakkujen perään (todistusaineistoa löytyy täältä), päätin viime viikolla kokeilla Julia Childin ohjetta täyteläiseen manteli-rommisuklaakakkuun, Reine de Sabaan, eli Sheeban kuningattareen. Kakku sopii hieman aikuisempaan makuun, sillä rommin voi oikeasti sekä maistaa, että haistaa. Kakun valmistuksesta löytyy onneksi myös kokonainen jakso Julian tv-ohjelmasta, The French Chefistä, itse videon löydät alhaalta. Suosittelen katsomaan videon ennen kuin ryhdyt leipomaan, itseäni ainakin helpottaa huomattavasti kun on omin silmin nähnyt koko prosessin etukäteen.

Kakkupohja:

• 115g tummaa leivontasuklaata
• 2 rkl rommia
• 115g voita
• 1,2 dl sokeria
• 3 kananmunan keltuaista
• 3 kananmunan valkuaista
• ripaus suolaa ja 1 rkl sokeria
• 0,6dl mantelijauhoja
• (tilkka manteliuutetta)
• 0,6dl vehnäjauhoja

Kuorrute:

• 60g tummaa leivontasuklaata
• 1rkl rommia
• 60g voita
• kokonaisia kuorittuja manteleita koristeluun

Miten toimia:

1. Voitele ja jauhoita kakkuvuoka. Sulata vesihauteessa suklaa ja rommi pehmeän kermaiseksi.
2. Vatkaa pehmeä voi ja sokeri yhteen muutaman minuutin ajan sähkövatkaimella. Lisää keltuaiset ja vatkaa kunnolla.
3. Erillisessä kulhossa, vatkaa valkuaiset ja ripaus suolaa yhteen kunnes ne muodostavat pehmeitä huippuja. Lisää sokeri ja vatkaa kunnes vaahtoon muodostuu kovia huippuja, eikä se valu pois ylösalaisin käännetystä kulhosta. Huom! Varmista, että kulho ja vatkaimet ovat kuivat ja puhtaat kun alat valmistamaan valkuaisvaahtoa.
4. Yhdistä sulatettu rommisuklaa voi-sokeriseokseen ja lisää mantelijauhot (sekä manteliuute jos sitä satut omistamaan). Taittele seokseen neljäsosa valkuaisvaahtoa, sitten neljäsosa jauhoja ja jatka vuorotellen kunnes kaikki ainekset on yhdistetty. Kaada seos kakkuvuokaan.
5. Paista kakkua uunin keskiosassa n. 25 minuuttia 175 asteessa. Kakku on valmis kun reunaosat ovat kypsät (hammastikku tulee ulos kuivana), mutta keskiosa on vielä kostea, ja hytkyy kakkua liikuttaessa (hammastikkuun jää hieman suklaata).
6. Anna jäähtyä 10 minuuttia, käy veitsellä kakun reunat läpi helpottaaksesi kakun irtoamista vuoasta. Siirrä kakkuritilälle ja anna jäähtyä vähintään kaksi tuntia.
7. Sulata suklaa ja 1rkl rommia kuten ensimmäisessä vaiheessa. Ota pois lämmön päältä ja lisää voi ruokalusikallinen kerrallaan sekoittamalla samalla hyvin. Jäähdytä seosta kylmän veden päällä, kunnes se on tarpeeksi paksua.
8. Koristele kakku kuorutteella ja kokonaisilla kuorituilla manteleilla - Voilà! Nauti esimerkiksi kahvin tai shampanjan ja hyvän elokuvan parissa.

Tämä tapahtui perjantaina, hetikohta sen jälkeen kun kirjoitin täällä siitä itkuherkkyydestä.

Näin ystäviäni pitkästä aikaa täällä Jyväskylässä. Koska olen ollut töiden vuoksi pois kuvioista arkisin, eikä viikonloppuisinkaan juuri aikaa jäänyt miehen näkemiseltä kavereille, on kaverikiintiössä iso vaje. Meillä on täällä sellainen isompi sekalainen kaveriporukka, jossa on karkeasti ottaen miunsiun-ihmisten Savon siipi ja sitten meijjän pohjanmaalta tulleiden osasto.

Joka tapauksessa, takaisin nyt siihen perjantaihin. Wohoo, näen pitkästä aikaa näitä jyppilän kavereita! Päätän tuntia ennen lähtöä leipoa kakun, muta kakun. Näin pääsen eroon kaapissa vainoavasta suklaalevystä, mutta jaan kalorit nautinnon kavereiden kesken. Koska en ole nähnyt kavereita pitkään aikaan, tekee myös mieli mennä paikan päälle jokin pieni vieminen mukana tyyliin hei tyypit, kiva nähdä taas. Joten leipomaan.

Lähden kotoa. Kakku mukana rengasvuoassa. Check. Niin myös kassinyssäkkä, jossa on sekalaista palauteltavaa ja eteenpäin annettavaa tavaraa itse kullekin, niin ja tietysti on vielä tämä maha. Pääsen kunnialla perille, ovelle. Painan ovikelloa, ovi auki, pakitan sisään pikkueteiseen, vedän oven kiinni ja käännyn ympäri. Kakku on vasemmassa kädessäni (kyllä, tiedät mitä on tulossa) ja noin vain oikea käteni vetäiseen kaakuvuoan lukituksen auki siten, että rengasosa lähtee irti ja nanosekunnissa tästä epätasapainosta pelkän pohjan päälle jäänyt mutakakku kiepsahtaa ympäri ja laskeutuu keskelle eteisen kynnystä.

Ja minua, minua ärsyttää aivan älyttömästi. Meinaa jopa se kuuluisa v****minen iskeä päälle, olkoon koko hemmetin kakku! Mutta sitten alkaa yhtäkkiä silmät vettyä ja mitä tekevät nämä minun kaverin ketaleeni. Nauravat! Nauravat kippurassa lattialla, eteisessä, kuka missäkin. Seison siinä jähmettyneenä, vieläkin epäuskoisena siitä, että se fucking kakku on siellä kahden koiran talouden lattialla ylösalaisin, ja tunnustan surkeasti ääneen, että nyt vielä alkaa itkettämäänkin. Ja niinhän niitä hemmettiläisiä naurattaa entistä enemmän! Kaverini Neiti P, itsekin tämän raskaustilan viimeisen viiden kuukauden sisällä kokeneena, kiirehtii paikalle, nostaa kakun ja sanoo minulle (todella leveällä hymyllä, suorastaan pidätetyllä naurun tyrskellä keskellä) "kato, kyllä tämän voi vielä syödä, älä itke."

Noh, kakku syötiin sitten lopulta, koska koirataloudessa oli juuri ehditty imuroimaan, koska vieraita. Imuroitiin sitten muuten toiseenkin kertaa, koska aika paljon mutakakkua eteisessä. Eikä koko juttu olisi ollut kuulema yhtään, ei yhtään, niin hauska ellei minua olisi vielä siinä isoine mahoineni alkanut itkettämäänkin ja ellen sitä olisi niin surkuhupaisesti siinä tuonut ilmi. Siellä se Aatamin Rouvakin nauroi niin, että vauva hytkyi sylissä, ja pirulainen oli vielä puolitoista kuukautta sitten raskaana!

Okei, onneksi osaan itsekin nauraa itselleni, ja osasin sen onneksi jopa vielä tulloin, koska olihan tilanne mitä suurimissa määrin surkuhupaisa. :D Olipahan myös grand entry näin pitkän tauon kunniaksi.Illan ilmaiset huumorit tarjosi raskaushormonit.

Oh, mutta on ne ystävät elämän suola (vaikka nauravatkin sulle melkein maassa kierien, eivätkä edes vasta raskaana olleet saa myötätunnosta pidettyä huulenpieliään aisoissa). :)

p.s. ja nyt näin päin. En saa unta illalla. Can't believe.

Minulla on tapana ilmoittaa ihmisille, että mä leivon sitten kakun. Ei välttämättä aina kovin korrektia tai ihanaa, että lähipiiriin kuuluu tällainen kakkutyrkky. Mutta se on mun rasittava tapani osoittaa välittäväni ja onhan kakun leipomisessa aina aikamoinen homma, että jos sen saa pois juhlakalun harteilta, autan mielelläni! Muutaman kuukauden sisään olen leiponut mm. mustia ja valkoisia synttärikakkuja, sekä erään pienen, luonnossa viihtyvän 5-vuotiaan synttärikakut. Hänelle tein tällaiset hilipilikakut. Fantasiakakut. Mikskä näitä nyt sitten kutsuukin. Alemmassa on mansikkaa ja vaniljaa, ylemmässä kaikenlaisia marjoja sekaisin.

Tämän talven aikana saan onneksi tehdä vielä niin läksiäis-, baby shower-, 30v-juhla- kuin 4v-juhlakakkujakin. Systerille taidan tehdä tulevana viikonloppuna jotain todella raikasta. Ja kaunista. :) 

Kohta on eka kuukausi herkkulakosta takana, enkä yleensä siis haaveile näistä omista kakuistani mitenkään erityisemmin - liekö saanut jo överit vuosien saatossa - mutta sellaista mantelijauhoon tehtyä mudcake feat. sitruunajuustokakku-kakkua mä kyllä himoitsisin nyt ihan törkeeeeesti! Tein Hiihtäjän synttäreille sellasen syksyllä, eikä sen parempaa kyllä taida olla. Oikeesti.

Äääh. Nyt iski järjetön kakunhimo. :(

-M-

Nyt kun jouluherkuttelu on jo ehditty unohtaa ja tammikuun kuntoiluinnostuskin laantunut, voi taas palata jälkiruokaosastolle. Tänään valokeilassa juustokakku mansikkakastikkeella.

Juustokakku tehdään monesti digestive-keksipohjan päälle, mutta Rouvalla on tapana tehdä omansa käyttäen sokerikakkupohjaa.

Joku saattaisi myös paseerata mansikat siivilän läpi saadakseen siemenet pois, mutta meillä mansikkakastike tehdään ronskimmin ottein surauttamalla pakastemarjat surutta sellaisenaan soseeksi.

Juustokakku ja mansikkakastike

Ainekset

Pohja

• 2 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 1 dl vehnäjauhoja

Täyte

• 4 kananmunaa
• 400 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
• 2 dl sokeria
• 4 rkl sitruunamehua
• 2 rkl maissitärkkelystä
• 3 dl ranskankermaa

Mansikkakastike

• 1/2 l pakastemansikoita sulatettuna
• 2 rkl sokeria

Valmistaminen

1. Valmista ensin sokerikakkupohja: Vatkaa kananmunat ja sokeri kovaksi vaahdoksi. Lisää vehnäjauhot varovasti vaahtoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele sen reunat. Kaada taikina irtopohjavuokaan ja esipaista kakkupohjaa 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia
2. Erottele munista keltuaiset ja valkuaiset. Sekoita keltuaiset ja loput täytteen aineista keskenään tasaiseksi massaksi
3. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sekoita ne varovasti nostellen juustomassaan. Kaada täyte vuokaan sokerikakkupohjan päälle
4. Paista kakkua uunissa 175 asteessa hieman keskitasoa alempana 40 - 60 minuttia. Jos pinta alkaa ruskistua liiaksi, peitä kakku leivinpaperilla tai foliolla. Anna kakun jäähtyä vuoassa ja nosta se jääkaappiin. Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä
5. Valmista mansikkakastike soseuttamalla mansikat sokerin kanssa sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi.

Kuukauden vaihde sujahti humahtaen ohi. Keskiviikkona sain kakkutilauksen, jonka parissa ahersin to-la. Hitsi miten vaihteleva mieliala voi kakun teossa olla. Ainakin tällä luonteella. Vaikka se hauskaa hommaa onkin, stressaan siitä ihan pirusti ja kiroilen jatkuvasti jos hommat ei mee niinku haluaisin. Mut sit on niin ihana antaa kakku asiakkaalle, joka häkeltyy ja menee sanattomaks! ♥

Kakku meni 50-vuotta täyttävälle herralle, yllätyksenä tyttäreltään. Tuossa päällä pötköttelee herran moottoripyörän kopio. Ainakin yrittää. Minusta tuo ei ihan onnistunut! :D

Tänään kävin pojan kanssa myös erään kesämorsiamen luona, suunnittelemassa heidän hääkakkuaan.. ♥

Tapahtui viikonlopun aikana jotain ikävääkin. Pappani, joka oli jo pitkään asustellut terveyskeskuksen hoivalassa, nukkui pois eilen aamuna. :(

Lauantaina suihkuteltiin vauvaa. Käytiin eka #faijan kanssa synnytysvalmennuksessa jossa tutustuttiin ihmemies Harvey Karpin lapsen rauhottelutekniikoihin suu ammollaan. Tämän jälkeen tuo lähti värikuulapyssyilemään ja minä jäin tyttöjen kanssa kotio. Tytöt olivat kasanneet oikein kunnon kekkerit, oli vaikka minkälaista syötävää tarjolla (kakkua, cake popseja, suklaakuorrutettuja vaahtokarkkeja, kevätrullia, dumplingeja, maapähkinävoiriisikakkukeksejä jne.) - päädyttiin syömään niin paljon että kakku jäi koskemattomaksi. Jotenkin sitä odoteltiin oikeaa hetkeä sen "pilaamiselle" ja sitä ei koskaan tullut. Vein sen sitten tänään toimistolle, työkavereiden tuhottavaksi. Omnoom red velvet cake. 

Sain lahjaksi vaikka ja minkämoista mutta pakko myöntää että kaksi eniten toivomaani asiaa olivat elektroninen rintapumppu ja sitteri. Sain molemmat! Tai Böge siis sai. Sitteri on supersuloisen värinen, tulee mieleen päärynämehujää. Se pomppii mutta myös värähtelee sydämen sykkeen tahtiin, matkien kohdussa vallinnutta fiilistä. Siitä saa myös luontoääniä aikaiseksi ja paljon kaipaamaani white noisea. Rintapumppua en ole testannut, tämän teki puolestani ystäväni. Siinä sitten imutettiin vuoron perään leukaa, kyynärpäätä ja taisi siellä yksi nännikin käväistä (omistajaa en paljasta, nännin siis.) Kysäisin käyttökokemusta ja kuulemma tuntui oudolta mutta hyvältä. Kysyin tuntuiko ehkä liiankin hyvältä kun tämän ystäväni naama pääsi hieman punoittamaan ja sain vastaukseksi kikattelua. Hmmm.. mielenkiintoisia aikoja edessä siis kyseisen kapistuksen kanssa! :D (Kiitos ihanaiset naiset unohtumattomasta päivästä, luvsss you!)

Kellään kokemuksia elektronisen rintapumpun kanssa kikkailusta? Onko rahansa väärti? Luulenko oikein kun ajattelen että rintapumppu=vapautta äitille? Kerro kerro!