Hiljaista on pitänyt täällä suunnalla, ei oikein ole taas asiaa. Kulunut viikko on kulunut pitkälti flunssasta toipumiseen. Poitsu sairasti viikonlopun, minä itse alkuviikosta. Yskä jatkuu edelleen, välillä ääni madaltuu, mutta muuten olo on ihan ok. Aamutukkoisuudesta olisi kiva päästä eroon.
Minun vielä sairastellessa talon miehet saivat ison osan haravointihommasta tehtyä. Minäkin uskalsin jo pihalle, mutta hommat jätin muille ja keskityin kuvaamaan. Syksy pisti parastaan, ilma oli ihanan raikas ja lempeä. Juuri sellaisia syyspäiviä rakastan.
Loppuviikosta olin jo töissäkin. Perjantaiaamuna jännitin monen muun tavoin, kuinka kesärenkaat pitävät minut tiellä. Työpaikan mutaisen loskaisessa rinteessä meinasin tutustua verkkoaitaan, mutta refleksien ansiosta selvisin tällä kertaa voittajana. Perjantaina ilta kului leipomispuuhissa. Alkuperäiset kakkusuunnitelmat menivät aivan pipariksi, koska muistin omiani. Lopputulos ei todellakaan ollut mitään suunnitelman suuntaistakaan ja massaa oli kakkuvuokiin nähden aivan liian vähän, joten kakuista tuli hirveän matalia. Mutta ei hätää, ristiäisvieraat tykkäsivät siitä huolimatta.
Punaherukka-valkosuklaarahkakakku.
Lauantaina juhlimme siis veljenpoikani uutta komiaa nimeä, joka oli perinteitä kunnioittava alusta loppuun. Oli ihana, rento päivä sukulaisten seurassa. Päivänsankarikin edusti oikein mallikelpoisesti 57 vuotta vanhassa kastemekossa, jossa on nyt kastettu seitsemän henkilöä, minut ja oma lapseni mukaan luettuna. Yllärikin juhlassa oli; veljeni vaimoineen ottivat myös siunauksen avioliitolleen kastetilaisuuden ohessa. Itse säilyin kuivin silmin, mutta joillain taisi silmänurkat kostua.
Kastemuotia 50-luvulta.
Mulle meinasi iskeä melkoinen vaatekriisi ennen juhliin lähtöä. Suunnittelemani mekko oli aivan tuhottoman sähköinen. Aina kumarrettuani mekon takahelma pyrki kiipeämään kohti pakaroita. No siis jes! Ei muuta kuin vaihtamaan mekkoa tunti ennen lähtöä. Kun vielä N-mies tässä kohtaa päätti ruveta vaihtamaan renkaita (kyllä, tunti ennen lähtöä), niin himpun verran kiire meinasi tulla. Onneksi löysin vaaterekistäni melko nopeastikin toisen mekon päälle laitettavaksi (Taas nähtiin, ettei naisella voi olla liian montaa juhlamekkoa!). Sain myös korkattua uudet korkkarit, joista mulla ei ikävä kyllä ole kuvaa tähän hätään, mutta jotka kaikessa turkoosissa hohdossaan on kyllä mun tämän hetken lempparit.
Mekko ja bolero ovat molemmat kotoisin Vilasta. Tässä asussa muuten eräs jännittynyt neiti asteli kerran maistraattiin, ja käveli sieltä ulos rouvana...
Illalla passitimme pienen miehen mummolaan yöksi, korvaukseksi edellisviikonlopun peruuntuneesta yökyläilystä. Me nautimme N-miehen kanssa toistemme seurasta ihan kahdestaan. Sauna helpotti edelleen kutisevaa kurkkua ja parisuhdeaika nyt vaan on joka kerta yhtä kallisarvoista. Aamulla oli ihanaa hakea pieni mies hymyilevänä kotiin. Iltapäivällä oli alun perin suunnitelmissa ruveta pihahommiin, mutta lumi hiukan muutti suunnitelmia. Niinpä päätimme ampaista koko poppoo HopLopiin. Siellä riehuimme jonkin aikaa, eikä väliin jäänyt jumppakaan harmita tippaakaan (vaikkakin huomenna taidan olla taas mustelmilla). Riehumisen jälkeen suuntasimme syömään ja sitten kaupan kautta kotiin. Ihana sunnuntai maailman parhaiden miesten seurassa, siis. :)
