Loman jälkeen jonkinlaisen arkirytmin saavuttaminen tuntui kaivatulta, mutta saavuttamattomalta haaveelta. Ensimmäinen viikko meni kaikenlaisissa hulinoissa ja kissanristiäisissä ja viikonloput tuntuivat reissuilun jälkeen maukkaimmalta viettää oman kotivillan muurien sisäpuolella. Kotivillassa oli ensimmäisellä viikolla ennätysmääräinen lukema ulkomaanmatkalijoita, jotka olivat saapuneet tervehtimään villaperheemme jäsenistöä.
Tässä uudessa kotivillassamme on viisi muhkeaa makkaria ja kymmenen asukasta, joista ainoastaan kahdeksan puhuu suomea. Lisäksi asujaimistoon kuuluu naapurin "kipakka" siivoojatäti, joka empiiristen tutkimusten mukaan ei arvosta villakekkereitä. Lisäksi "keskustelujemme" pohjalta luotujen sääntöjen mukaan on erityisen tärkeää, että kukaan ei laita aamiaista keittiössä kello 9, kun täti haluaa siivota yksin kello 12. Indonesia.. Vuokrasopimukseemme lukeutuu myös security, joka tarkoittanee jokaista skootterikuskia jahtaavaa verikoiraa kotitiellä. Ja sitten on myös Predator.
Tässä on hänen luolansa
Who woke up the beast. Ei saa antaa kuvaan epähuomiossa tallentuneen rauhallisen perusilmeen häiritä.
Surullista kaverissa on vaan se, että vaikka kuinka uhkaavalta kuulostaakin toivottaessaan kaikki skootteripyöräilijät tervetulleeksi pihaamme se ei mökkinsä ulkopuolella näytä enää tärisevine takajalkoineen varsin palottavalta. Ja mökin ulkopuolelle se ei kovin usein pääse vaan päivät, illat ja yöt möllöttää huoneessaan. Ensitapaamiset eivät kuitenkaan antaneet myönteistä vaikutelmaa otuksesta, joten aloin kutsua sitä Predatoriksi (kavereitten kesken Preda).
Villa
Koska uuden kodin hankkiminen oli aikamoinen operaatio ja sitä sai 10 hengen porukassa jonkin verran arpoa ajattelin nyt esitellä tämän pikku kotimme, jossa (toivottavasti) vietämme Balilaiffimme viimeisetkin ajat.
Käykää sisään
Balilaisessa kodin rakennusmalliin kuuluu sisäänkäynnin jälkeen muuri, joka estää pahoja henkiä pääsemästä taloon, sillä ne voivat luonnollisesti kulkea vain suoraa reittiä kääntymättä. Seems legit.
Siinä pieni osa omasta päivittäisestä elinalueestani. Allastakin on kyllä jo sisustettu jos jonkimoisella vesilelulla, koska muuten se näyttäisi kovin tyhjältä ja ankealta.
Loman jälkeen koulussa tuntien osallistujamäärät olivat kokeneet hieman yleisökatoa ja luentojen suurimmaksi harrastukseksi ilmeni, kuuntelemisen sijaan, nukkuvien kanssaopiskelijoitten salakuvaaminen. Saatoin myös itse joutua tämän koulukiusaamismuodon uhriksi. Myös opettajien motivaatio alkaa selvästi vähän hiipua, koska parikin tuntia peruttiin, kun opettajia ei kuulunut paikalle. Harmin paikka. Tämä tarkoittaa yleensä sitä, että pääsee aikaisemmin kotiin tekemään ei mitään. Aika menee täällä pahuksen nopeasti, kun tulet auringon aikaan takaisin koulusta ja koti on täynnä sekä asukkaita että lähes asukkaiksi laskettavia ihmisiä, jotka vain aina sattuvat olemaan paikalla. Iltapäivärutiiniin kuuluu usein uikkarit päälle, öljyt pintaan ja altaalle tai jokin muu sattumanvarainen toiminta. On kuitenkin sattunut myös niin, että sadekausi ei täällä huhtikuussa loppunutkaan vaan välillä tuntuu, että alkukuukausien aikainen hyvä sää nyt kostautuu ja pilvet saapuvat pilaamaan tunnelman ja usein vielä sataakin.
Sitten muihin aiheisiin.
Teimme retken Tanah Lotin temppelille (pakollinen turistinähtävyys), kun kylässä oli Suomi-turisteja. Ihan kiva paikka, vaikka auringonlasku tällä kertaa olikin vähän pilvien peitossa ja muutama muukin oli eksynyt paikalle.
Siinä se nököttää
Ebba, Emmi, minä ja Linda
Myös koulussa aletaan varautua jo lopun häämöön kun loman jälkeisellä excursiolla Denpasariin lähdettiin opettelemaan tinkimiskulttuuria. Varsin relevanttia tässä vaiheessa vaihtoa. Menimme läheisille vaatemarkkinoille ostamaan paikallisia kolttuja, joita naiset ja miehet käyttävät hinduseremonioissaan. Saronkeja ja sen semmoista. Meille myös opetettiin niiden oikeaoppinen pukeminen sekä kehotettiin turvashortsien pukemiseen vaatetuksen alle juhlallisuuksissa, sillä vaatteet saattavat olla pysyvyydeltään heikohkoja.
Poikien pukeutumisharjoitukset
Värejä oli kun karkkikaupassa konsanaan.
Sittemmin päivät kuluivat mm. villamme tupaantuliais/tuplasynttäripaardeissa ja muussa viihdyttävässä seurassa ja toiminnassa, joista seuraavassa kuvakooste puhelimeeni tallentuneista otoksista;
Villakamut Vili, Nanna ja Katriina
Yöhön lähdössä.
Eerikan ja minun lauantailounas mestarikokki Timpan valmistamana. Tulista, mutta maukasta.
Lisää syötävää.
Synttäriaamun ylläri villakamuille Nannalle ja Sebulle
Jos joskus olen tehnyt elämässäni virheen, se oli aamu jolloin saavuin juhlavan illan ja kahden tunnin yöunien jälkeen workshoppiin koululle kilkutellakseni perinteistä balilaista kellopeliä.
Parasta parsaa vesipuistossa.
Still alive.
Niiiiiin parhaita tyttöjä nämä. Susie, Kayleigh ja Annika. Paikalla Austria, Finland, Belgium, Sweden
Oli läksiäisjuhlaa...
...ja synttärijuhlaa.
Raati haluaisi antaa myös erikoismaininnan koulufarkuille, jotka pelastivat asvalttiosumilta jälleen yhdessä moottoriajoneuvoihin liittyneessä tapaturmassa, josta poistuttiin kuitenkin onnellisesti kotiin pikaisen sairaalakäynnin kautta. H&M laatu <3