Hiukseni ovat kaivanneet piristystä jo pidempään. Olen viimeksi käynyt kampaajalla marraskuun lopussa, joka mun mittapuulla on melko pitkä aika. Yleensä käyn kampaajalla 2-3 kuukauden välein, jotta väri pysyy edes jotenkin inhimillisenä. Nyt vaan arjen kiireet ja rahatilanne ovat pakottaneet lykkäämään kampaajakäyntiä, yhden kerran pelastin tilanteen värinaamiolla. Juurikasvu alkoi kuitenkin olla aika muhkea ja mun luonnollinen hiusväri ei tod. ole kovin kaunista katsottavaa. Värjätty osa itsessään ei ollut mitenkään kauhea tällä kertaa, mutta alkoihan sekin jo tympiä.
Ens halloweenina voin olla vaikka se Addams familyn tukkatyyppi, jonka nimeä en nyt tähän hätään muista. Mut kyl te tiiätte.
Ehkäpä se juurikasvu näkyy tässä vähän paremmin, vaikka jännästi tuo kamera sitä vähän piilottaa. Todellisuudessa tilanne näytti pahemmalta.
Niinpä oli vaan tartuttava tuumasta toimeen ja kuukauden harkinta-ajan jälkeen vihdoin muistin kampaajan varata. Onnekseni sain ajan vielä tälle viikolle, mukavasti perjantain kunniaksi. Mä haluan muuten pitää näistä kampaajakäynneistä kiinni ihan jo senkin takia, että mikä on ihanampaa kuin istua hiljaa paikallaan, radio taustamölynä, lehti ja kahvi käsissä ilman, että joku roikkuu jaloissa? No, tietty aika monikin asia, mutta just se hetki odottaessa värin vaikutusta on ihan luksusta normaalin arjen keskellä.
Mutta siis takaisin asiaan! Viime vuosina oon viihtynyt vaihtelevana punapäänä eli suom. punaisuuden aste on heilunut edes takas, välillä on ollut raitoja, välillä alta toisen värinen ja päältä toisen jne. Nyt halusin jotain uutta ja iki-ihana kampaajani osasi taas ehdottaa juuri oikeaa juttua.
Hmm, näissä kuvissa se ei oikein näy, mutta päädyimme kampaajan kanssa vaihtoehtoja miettiessä liuttamaan väriä tummemmaksi latvaa kohden. Päältä hiukset ovatkin oikeastaan juuri sitä, miltä ne kuvassa näyttävät, mutta latvat ovat kevyesti tummemman punaiset. Tykästyin tähän tyyliin ja mietin jo, josko ensi kerralla tehtäiskiin erosta huomattavampi? Saas nähdä.
Uuden tukkatyylin ja kampaajan loihtimien laineiden myötä mulla nousi melkein bilefiilis. Hakiessani A:ta päiväkodista kampaajan jälkeen (Huono äiti tässä hei! Itsekin lastenhoitaja ja kehtaa vielä istua kampaajalla toisen ollessa hoidossa...) sain kuulla ilahduttavia kehuja ja yksi hoitaja jopa mainitsi, että johan ton tukan pitäs päästä ulkoilemaan. No niinpä! Kammottava perjantain kauppareissukin meni lopulta hymyssä suin, kun leivontahyllyllä sain treffikutsun ja ehkä mä vielä salaa kuvittelen, että siellä parkkihallissa ne yhdet tyypit katto hitusen pitempään kuin ois pitänyt (toisaalta ne saattoi myös tuijottaa jotain muuta, mutta se ei nyt ollenkaan ole tän jutun pointti). Sori pojat, tää tyttö on kuule tiukasti varattu!
Mutta ei pääse tukka ulkoilemaan, nyyh. Yksi 8 munan kakkupohja tuli äskettäin uunista ja urakka jatkuu aamulla. Ihan vaan täytyis täyttää se kakku, pyöräyttää parit juustokakut, tehdä superherkullisia rieskarullia, paistella keksejä ja sunnuntaina täytyis vissiin ne kakut vielä koristellakin. Ja tietty huomenna ois suotavaa siivota, ja ai niin, pappaa piti mennä kattomaan iltapäivällä porukoiden kanssa. No luojan kiitos, porukat tulee yöksi, koska N-miehellä menee yötöiksi, joten pari paria auttavia käsiä ei ollenkaan ole pahitteeksi. Sitten sunnuntai meneekin A:ta juhliessa. Sunnuntai-iltana aion maata jyrän alle jääneenä sohvan pohjalla ja vedellä kakkujämiä mahan täydeltä. Ja ehkä vähän jumpata ja leikkiä, että kakut sulaa sillä.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!